Siis jos omistaja on kuollut, tarvitaan:
- perukirja (mistä selviää a: ketkä ovat perikunnan osakkaita + mahdolliset testamentinsaajat ja b: että juuri kyseinen auto kuuluu kuolinpesään) ynnä jos on testamentti, niin alkuperäinen testamentti JA siinä kaikkien osakkaiden hyväksymismerkinnät tai vähintään 6 kk vanhat tiedoksisaantimerkinnät ynnä mahdollisesti paikallisen käräjäoikeuden lainvoimaisuusmerkinnät.
- myymistä varten valtakirja jokaiselta osakkaalta ja testamentinsaajalta, ellei testamentissa ole nimenomaan määrätty, kenelle auto menee TAI kaikkien em. allekirjoitus luovutustodistuksessa
- tietty normaalit rekisteriotteet tai luovarit
- joskus joku niuho on vaatinut (eli siis kannattaa varautua esittämään) perukirjan liitteenä olevat virkatodistukset (kaikki, katkeamaton ketju) tai maistraatin vahvistama perukirja. Maistraatti lukee ne samat liitteenä olevat virkatodistukset ja jos niitten sisältö pitää yhtä perukirjan osakasluettelon kanssa, lyövät leiman kulmaan ja 70 e kiitos. Eli pienemmissä pesissä kannattaa vähän nikotella jos vaativat vahvistettua perukirjaa, ei se ole välttämätön!
Kaikki paperit on oltava alkuperäisinä, mutta mitään paperia (rekisterikirjan toista osaa lukuunottamatta) ei tarvi eikä kannata jättää konttorille, vaan he ottavat tarvitsemansa kopiot.
Jos raato on ollut pitkään perikunnalla ja paperit on hukassa, verotoimistosta saa kopiot kuolinpesän papereista ja niiden pitää kelvata konttorillakin. Tosin siinä saattaa joutua taas tappelemaan. Sitten jos joku perukirjaan merkityistä osakkaista on ehtinyt kuolla ennen kaupantekoa, niin hänen osaltaan samat paperit, valtakirjat jne..
Eli yhteenvetona: jos ostat autoa kuolinpesältä, kannattaa järjestää niin, että pesässä tehdään jako, missä joku osakkaista ottaa/ostaa auton itselleen, jolloin pääset ostamaan auton elävältä ihmiseltä ja pesä saa hoitaa paperisodan keskenään.