Menin vaihtamaan ihan hyvän ja paljon rempatun a-ompun 5 vuotta uudempaan b-omppuun jolla ajettu
100tkm vähemmän ja oletettavasti tällöin parempikuntoisempaan.
Mutta mutta.. koko ajan tulee esiin ihmeellisyyksiä jotka vie melkein jo yöunet.
Vituttaa kun piti vaihtaa auto josta tiesin kaiken ja joka oli kunnossa, autoon jossa putkahtaa koko ajan jotain uutta ja entistä raivostuttavampaa vikaa esiin.
Liikkeestä pitäis saada auto aina vähintään pariks viikoks koekäyttöön, olis ratkassu aika paljon tässä tapauksessa.
Ilmenneitä vikoja:
-takajousi poikki
-bensamittari vaeltelee
-nykii kylmänä
-ohjauskulmat päin persettä, auto vaeltaa
-valot näyttää päin persettä, korkeussäätömotikat luultavimmin paskana
-vilkkuviiksi sekoilee kaukovalojen kanssa kun vilauttaa vilkkua, esim. kaistan vaihdossa, pitkät menee päälle
-kaikki saatanan litkut peräöljyjä myöten vaihdon tarpeessa
-jakohihnan vaihto edessä 8000km päässä
-auto juristaa lähdöissä, varmaa jotai isompaa menossa paskaks, parhaassa tapauksessa kytkin..
-äsken töistä tullessa lämpömittari pomppas punaselle, jumankaut että tuli kiire päästä valoista. vika ilmeisesti, (toivottavasti), anturin johdon huono kontakti.
Että tämmöstä pientä mukavaa kuuluu tämän opelistin elämään.
Ironista on se, että entiseen oli upotettu rahaa, aikaa ja korjattu vimpan päälle.
No, miksi vaihdoin, kysyy joku...
Koska olen masokisti ja tykkään haasteista, mutta unohdan Opelin tuomat haasteet, ne on ihan jotain muuta!



