
Poikani (15v.) puhui itselleen isoisänsä vanhan Opelin. Kyseessä on huikean kaunis D-mallin Rekord Berlina vuodelta 1977. Poikani oli jo pitkään kytännyt sitä ladosta, jonne auto oli aktiivipalveluksen päätteeksi ajettu kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Viimeinen huolto ja katsastusmerkintä oli vuodelta 2003. Me auton omistajan lapset emme olleet papan romusta kiinnostuneita.
Tästä alkaa tarina auton pelastuksesta. Tavoitteena on saada auto ensin katsastettua, sitten kunnostettua ja lopulta siirrettyä museorekisteriin, jonne se oikeasti kuluu.








