Ite vaihtelin hallin lattialla vaijerin, takapää pukeilla. Kone 2,2 bensa.
Ekaa kertaa tein kyseistä hommaa näin: etummaiset suojapellit irti, taaempia ei saanut pois, mutta pysty työntään tarpeeks sivulle pois tieltä kun irrotti pakoputken kumityynyt siitä suojapeltien vierestä. Pakoputki jousti sitten sopivasti pois tieltä kun käytti vähän väkivaltaa.
Vaijerin kiinnityspaikkojen ettimistä ja aukasua. Sitten vaan hirveetä pujottelua ja ihmettelyä, että mistä se vanha tulee läpi ja uusi samaa reittiä tilalle. Siinä vaijerin etupäässä oli muistaakseni joku kiinnitysprikka vähän ikävästi piilossa. Itellä ei ainakaan peltien mutterit ollu jumissa, kuparitahnaa kyl laitoin kun kiinnitin takas, jos tuo joskus pitää vielä aukoa..
Aikaa meni ehkä se 2h kaikkine kaljataukoineen ja ihmettelyineen. Nosturilla varmaan puolet nopeempi homma.
Samalla vaihdoin käsijarrukengät ja mitä siinä asennussarjan mukana tuli. Kenkien kiinnitystappeja en vaihtanut, kun olivat hyvähkössä kunnossa.
Se linkkusysteemi, jota käsijarruvaijeri käyttää rummussa, oli ainakin toiselta puolelta aika jumissa, kun ottanu itteensä ruostetta.
Purin molemmilta puolilta, hioin rälläkällä ja hiomapaperilla puhtaaks ja maalasin Hammeritella. Rasvasin myös reilusti. Ei pitäis hetkeen enää ruostua jumiin. Samalla tietty putsailin paikat ruosteesta ja pölystä ja maalasin jarrukilvet ja muut sopivat paikat ja rasvaa/kuparitahnaa mihin tartti.
Katsastus oli pari päivää homman jälkeen. Jarruvoima käkkärissä oli muistaakseni lähes 3,5 kN ja 1% oli eroa puolilla. Katastaja oli vähä ihmeissään, että miten niin hyvin piti käsijarru. Taisi olla jotain ennakkoluuloja

:ta kohtaan
