Tuttua aihetta tässä jauhan mutta yritän kerätä mahdollisimman paljon infoa jotta homma menisi putkeen. Kertokaas siis kokemuksia kaikilta kantilta kun Opelin rahtasitte.
Oliko auto semmonen kuin luvattiin jos asioitte välittäjän kanssa? Jos hait itse, tuliko ylläreitä tai vaikeuksia? Onko ilmennyt millaista probleemaa nyt kun autolla on jo ajeltu? Talvirenkaat, Suomesta vai matkanvarrelta? Laivalla Saksasta vai ruåttin läpi? ja sitä rataa?
Osallistukaa pliis. Olis mielenkiintoista lueskella kokemuksia. Ei siis kiinnosta veromarkat tai muut kustannustekniset vaan ihan kokemukset projektista ja tehdyt valinnat ja niiden mahdolliset seuraukset - hyvät tai huonot. Tähän on sitten hyvä viitata jatkossa kun joku muu taas kyselee.
Toin viime viikolla Saksasta Opel Omega 3000 24v:n vuosimallia -91, ajettu ~195tkm. Reissu meni todella hyvin. Myyjä hoiti paikan päällä kaikki paperityöt, eikä siellä muutenkaan ollut mitään ihmeellistä byrokratiaa. Ainut ongelma oli Saksassa se, etteivät TÜV:llä suostuneet antamaan vaatimuksenmukaisuustodistusta, sanoivat vain ettei sitä tarvita. Kävin sitten Suomessa kysymässä katsastusasemalta saisiko sieltä sen tilattua niin sanoivat, että oli juuri tullut uudeet ohjeet, joiden mukaan en sitä tarvitse.
Auto oli juuri sellainen, kuin sen oli luvattukin olevan. Siskoni oli tosin jo käynyt kattomassa sitä kaverinsa kanssa jo aikasemmin, niin en joutunut ihan sikaa säkissä ostamaan. Välittäjää en käyttänyt, jos siskoni kaveria ei lasketa mukaan.
Autossa tuli kitkarenkaat mukana, jotka oli jo valmiiksi asennettu alle. Suomeen ajelin Tanskan ja Ruotsin kautta. Tulleissa ei ollut mitään onkelmia. Siirtoluvat Suomessa sain helposti hommattua, eikä niihin tarvinnut ajoreittiä merkitä tarkasti, riitti Turku-kotipaikka.
Auto tuntuu toimivan kuin unelma. Mitään vikoja ei ole ilmaantunut ja rekisteröintikatsastuskin meni heittämällä läpi, tosin sivuvilkut joutuu asentamaan vielä ennen rekisteröintiä. Auto kulkee todella pienellä bensalla (matka-ajossa ~7-8l/100km) ja tehoakin tuntuu piisaavan mukavasti.
Nyt vain odottelen, että veropäätös tulisi ja pääsisi ajelemaan.
Sen verran kokemusta, että olemme kaverin kanssa laivailleet autoja Suomeen päin. Lisäksi hommasin viime vuoden lopulla eräälle kaverille -98 Farkku Mondeon.
Homma menee helposti, jos on itse paikan päällä. Netin kautta ei autoa näkemättä kannata ostaa, vaan ilman muuta käyttää jotakuta luotettavaa tahoa auton tsekkaamiseen. Paras on tietysti, jos pystyy itse tulemaan paikan päälle.
Auto kannattaa laittaa laivalla suoraan Suomeen. Satamia on Suomessa reippaasti ja niihin Lyypekistä lähtöjä viikottain.
Jos auton ostaa pohjois-Saksassa olevasta liikkeestä, saa yleensä neuvoteltua kaupat niin, että firma tuo auton satamaan saakka autoliikkeen kilvillä. Näin säästää rekisteröintikulut ja vaivan, 1 työpäivä, täällä päässä.
Mukaan kannattaa vaatia EEC paperi (Suomessa C o C, eli EU-vaatimuksenmukaisuus tai tyyppihyväksyntä.)
Suomessa vaan satamassa tulliin, siirtokilvet kiinni ja kotiin. Sitten rekisteröintikatsastus + autoverotarkistus ja päätöstä odottamaan.
Kaverin Mondeo saatiin kilpiin kahdessa viikossa vanhan käytännön mukaisella tullauksella. Valitus käsitellään, kunhan uusi laki tulee voimaan.
jep mä hommasin Opel calibra 2.0 16v -91 ajettu 76300km ja kuin uusi... no olematon pinta ruoste taka kaarissa mutta ei sen ihmeenpää eli sain mitä tilasin I.Heinilä oli välittäjänä
erittäin kiva reissu oli hakea auto turun satamasta ja onellinen oon vielä nytkin auto toimi kuin uusi kun sen satamassa käynnistin paitsi että se veropäätös sais tulla jo..
Tilasin kans tuollasen vectra 2000:sen välittäjän kautta. Hinta oli sieltä halvimmasta päästä eli jos tuosta myis tuon tekniikan niin siitä sais omansa pois. Eli se tilattiin juuri sikaa säkissä periaatteella, kun ei siinä niin paljon rahaa ollut vielä kiinni. No sen perusteella mitä se myyjä sitä autoa kehui niin tuli sellainen käsitys jotta se olisi aivan uutta vastaava, täysin virheetön ym. Eli sen jälkeen auton näkeminen oli lievä pettymys… takakaarissa oli vähän enemmän kukkaa mitä oli kerrottu, lisäksi etulokari oli pökätty ja sen jälkeen ruostunut, sisusta oli erivärinen mitä piti +paskainen. Mutta toisaalta oli sitten sähköinen kattoluukkukin josta ei ollut ennemmin puhetta. No mä olisin voinut vielä siinä paikassa perua kaupat, mutta sitten kun ajatteli hintaa niin kyllä se halpa oli ei sille voi mitää, niin käteen se sitten lopuksi jäi. Ja tuo ensimmäinen koeajo autolla sen laivamatkan jälkeen ei ollut oikein vakuuttava. No ne nostajista kuuluvien vakio kilinöiden lisäksi auto koneen käynti pätki ja se lievästi mietti mitä tehdä kun kiihdytti. No kun kone lämpes niin se oli aivan kun eri kone, lähti niin kuin piti, kävi hienosti sekä ne nostajatkaan ei pitäneet enää mitään ääntä. Tuo pätkiminen +käyntihäiriöt ovat myyjän mukaan aivan normaalia tässä koneessa johtuen siitä kun auto on ollut kaksi päivää laivassa ja siellä on vissiin hieman kosteat oltavat. On vissiin muutaman cossu sierran kans käynyt niin ettei ole Suomen päässä edes laivasta lähtenyt käyntiin. Lisäksi auton siihen ehjään lokasuojaan oli tullut ilkeät naarmut, ilmeisesti laivassa tai sitten kun välittäjä oli ajanut sitä trailerille. No ne ei nyt enää mitään haitannut koska kumminkin auto menee ympäri maalaukseen. Ja muuten nuo ruostevauriot olivat syntyneet entisen omistajan noloudesta. Takakaarien pokkaus oli taitettu sitä kaarta vasten(ilm. ollut isommat vanteet alla jotka oli sitten hinkannut siihen) helmamuoveja oli kiinnitetty paremmin pelliruuveilla!! Ja takakontissa oli ollu ilmeisesti subbarikotelo kiinni pohjanläpi ruuvatuin pelliruuvein. Sillä muuten pohja yms. on ruosteeton.
Jos ja kun hankin toisen kalliimman auton Saksasta niin haen sen kyllä itse, vaikka se tuleekin maksaan enemmän. Mutta sitte saa mitä ”tilaa” ja ei tartte sitten syyttää kuin itseään…
Millaisissa hinnoissa ovat nuo tuotetut 2000 Vecut? Näyttäisi halvimmillaan löytyvän mobile.de:n kautta noin tonnilla ja kalleimmat siinä 3500€ paikkeilla. Ilmeisesti 2000€ Saksassa maksava Veccu on jo aika hjyvä? Alle 3000€ suomeen tuotuna?
Itseäni vähän kiinnostaisi moinen... Vielä kun olisi neliveto Ja kunnossa. Ja rahaa hankkia moinen heti.
Mä tein nyt semmosen sopimuksen, että maksan alkuunsa vain 30% välittäjän laskusta (rahdit, palkkiot jne.). Sitten auto etsitään ja eritt. lupaava yksilö testataan Saksassa josta kirjalliset raportit. Jos auto menee läpi ja katson sen kelpaavaksi kuvien, raportin ja välittäjät kertoman mukaan, maksan auton ostohinnan ja sitten auto rahdataan Suomeen. Satamassa käyn läpi, että onko lupauksia vastaava. Jos ei niin minulla on oikeus perua kauppa tai vaatia alennusta. Jos on sellainen kuin pitää niin maksan välittäjälle loput 70% hänen laskustaan.
Toivottavasti menee putkeen, yritetään ainakin molemmat minimoida epäonnistumisen mahdollisuus.
Minulla ainakin Omega oli sellainen mikä pitikin, no ruostetta oli hiukan enemmän, mutta siihen oli varauduttukin. Lisäksi varustelu oli parempi eli on myös ilmastointi ja vakionopeuden säädin!
Kuitenkin se opittiin ettei seuraava tuontiauto ole sieltä halvimmasta päästä!
Tuolta minkä kautta tilasin tuon 2000sen, oli hinnat alkaen 2000€ suomeen tuotuna. Ne on juuri tuollaisi joissa jo takakaaret ym. helmat jo vähän kukkivat (tai ei välttämättä). Ei ne saksalaisetkaan kuulemma hyvistä halvalla luovu... Sehän on niin tuollaisissa halvoissa autoissa, että se saksan päässä oleva välittäjä ei lähde edes itse katsoon autoa jos se on kovin kaukana. Eli se ostetaan myyjän puheitten perusteilla +kuvien. Ja jos se ei sitten kelpaa sille joka sen on tilannut niin se myydään osina. Toinen juttu on sitte kalliimpien autojen kanssa. Silloin ne varmaan syynätään tarkemmin, koska se on vähän kalliimpi takaisku välittäjälle jos auto osoittautuu vialliseksi ja se jää itselle.
-> ToniH
Samanlainen sopimus itsellänikin oli. Ensin 30% ja sitten loput. Tosin en aivan 70%:aa, hinta vähän laski kun nähtiin auto. Itseasiassa kun tiesin auton hinnan mitä siitä pyydettiin saksassa ja siihen lisättynä tuo tuontikulut(selvitys tuonnista) niin maksoin vähemmän mitä nuo olivat yhteensä. Lisäksi välittäjä hommasi Vastaavuustodistuksen, siirtokilvet ja kuljetti sen Kotkasta Tampereelle. Niin välittäjässä ei ollut kyllä mitään vikaa.
Eiku nyt meni väärin. Eli ensin 80% koko hinnasta (auto+kulut) ja sitten loput.
Niin sehän siinä olikin, kun saksalaisen myyjän perusteella oli vain pari alkavaa "täplää" niin siihen ruosteeseen ei ollut varautunut. Ja oli sellainen oletus että saksassa kaikki autot ovat "helmiä". No tästä viisastui paljon, kun sitten tilaa seuraavaa autoa.
Kyllähän se on todettu moneen kertaan, että Saksassa hyvällä on hintaa ja paska on yleensä halpaa. Niinhän se on kaikkialla. Mutta helmiäkin voi löytää halvalla, mutta kenellä on aikaa ja rahaa metsästää sitä parasta yksilöä.
I.Heinilä oli välittäjänä
