Kohtuullisen tasokas vaihtoautoliike myy kalliiden autojensa joukossa alle 1500 euron hintaista A-Vectraa (-89 tai 90). Autosta ei löydy ruostetta edes ovien alareunoista (katsottiin erittäin huolella, muttei nostimella). Korjausmaalausta näkyy tehdyn hyvin pieniin paikkoihin kaarien seudulla. Auto on ulkoa ja sisältä erittäin siisti, ei mitään räpellyksiä missään, ei sanomista varustelussa, paitsi radion antenni on poikki ja lukot toimivat jäykästi ja bensatankin korkin lukko on rikki (avautuu kepulikonstilla). Pakoputki on ehjä ja varsin tuoreen oloinen. Moottoritilassa etualan hopeanvärinen haitariletku oli aivan katki.
Koeajossa auto käyttäytyy hyvin, paitsi nelosella pienessäkin ylämäessä alkaa kuulua heikkoa runksutusta alhaisessa maantienopeudessa (lue 70 km/h; viisivaihteinen laatikko). Viat: moottorin lämpötilan mittari ei värähdäkään, vajaan tunnin ajon loppuvaiheessa tuntuu hetken palaneen käryä (lämmitin täysillä), jarrupoljin painuu liian lähelle lattiaa, bensatankin sisällön hupenemisen (lähtö mittarin mukaan vajaat 10 litraa) havaitsi silmin ehkä 15 kilometrin maantie- ja kaupunkiajopätkällä.
Pahin mahdollinen tapaus -skenaarioita: kuinka hyvin tai huonosti minulle tai kaverilleni kävi, kun auto ehdittiin myydä ennen kuin mietimme asiaa loppuun?
Kävikö moottori käsittämättömän kylmänä (ei se koeajon loputtua tuntunut erityisen kuumalta) ja olisi vaatinut mahdollisesti suurta huoltoa, ja säästyimmekö suurelta tuskalta? Arvauksia?




