Mikä aikanaan teki sinusta Opelistin /ehkä loppu elämäksi ?

[Ooppelimies]

Ensimmäinen auto-ostos oli vuonna -86, kadett b coupe 1.1 (olin 15v.), joka on varmasti pisimpään pihassa ollut auto.
Myöhemmin ostin toisen coupe kadetin (1.9), joka luovutti tekniikan ensin mainittuun.
Kadetilla ajelin, kun kortin sain. Samaan aikaan ennen ajokortin saamista pihassa kävi reilut 30 muuta autoa, jotka eivät kauaa kiinnostaneet.

Tällä hetkellä pihassa 2 farkku opelia ja kolmatta etsin kuumeisesti.

[unique]

Söin vääriä sieniä.



No oikeesti, isällä oli joskus c kadetti johonka ihastuin..Sitten se ensimmäinen tyttöystävä oli kasvatettu ooppelikuskiks isänsä ja veljensä (e rekord) toimesta..
Emännän pari ekaa autoa oli c-asconia, sitten omaks ekaks autoks tuli etupenkitön e kadetti..

Eipä tästä oo mihinkään sittemmin päässyt..

[asco13s]

Kyllä kaikki lähti oikeastaan -90 luvun alussa useamman vuoden omistamastani -83 D-mallin dieselkadetista jolla tuli kärrättyä liki puoli miljoonaa , oli muuten pirun luja ja pieniruokainen peli Sitten tuli muutama vuosi seikkailtua muiden saksalaismerkkien ja jopa japsien ja fiattienkin kanssa ,kunnes 2000-luvulla tuli hommattua diesel-Astra,ja sillä tiellä ollaan...Nyt on sit huushollissa diesel-Astra -02 , Vectra 1,8 -96, harrastepeleinä C-Ascona -82 ja ikuisuusprojekti GT -71.Eli tauti taitaa olla pahenemaan päin

[nuu6]

Ajokortin saamisen aikoihin -93 piti saada porras peränen Toyota Corolla,en tiedä miks mutta mikään muu ei kelvannu. No olihan se kiva kun ei muusta ollut kokemusta. Vajaa vuosi meni ja isä vaihto 2.0litrasen bensakrematorio Mazdan ihan viimesiin -91 E-Kadettiin jossa oli jopa keskuslukko Ekan ajokerran jälkeen Kadetilla Corolla ei ollu yhtään mitään siis ei yhtään mitään! Siitä alkoi muutaman kk kestäny vääntö ja väittely rahottajien kans että Corolla pitää vaihtaa kans Kadettiin.

Lopulta sit vaihtui -86 Corolla -86 porrasperäseen 1.3S Kadettiin

Sillä reissulla ollaan,19v on ollu kortti ja kalustona on ollu : 3 E-Kadettia,2 a facelift Vectraa, 1 b-Vectra ja tällä hetkellä b2 Vectra. Yksikään ei oo teknisen vian vuoksi jättäny tielle.

Kävin edellisen autokuumeen aikana kauppa mielessä koeajamas Skoda Octaviaa ja sen jälkeen meni yö unet ja mieli järkkyi niin että ei ollu kaukana että olis pitäny mielenterveydellisiin lääkäreihin yhteyttä

Et silleen täälä ja näillä näkymin jatkossakin

[rgs1]

ihan viimesiin -91 E-Kadettiin jossa oli jopa keskuslukko Ekan ajokerran jälkeen Kadetilla Corolla ei ollu yhtään mitään siis ei yhtään mitään! Siitä alkoi muutaman kk kestäny vääntö ja väittely rahottajien kans että Corolla pitää vaihtaa kans Kadettiin.

Sori mutta nyt on ihan pakko Meillekin tuli itse ostettuna ´91 Kadett Beauty 1.6 keskuslukolla. Herra veljeltäni ostin 2001 vuonna 106 tkm ajettuna. Historia oli tunnettu, kun oli uutena otettu veljen appiukon pihaan. Olin pari kertaa istunut kyydissä ja koeajamatta ostin, kun edellinen rouvan tädin kuolinpesästä koeajamatta ostettu Urgolf 1.5D oli alkanut polttaa öljynpainevaloa Kolffissa en ollut istunut, mutta olin katsonut alle, että pohjapelti on vielä mukana Kolffista tykkäsin, mutta Kadetti olisi jäänyt ostamatta, tehostamaton ohjaus oli järkyttävän jäykkä pihanopeuksissa. Tehostimen asensin loppuvuosina ja se kyllä paransi tunnelmaa aikalailla, mutta kymmenen vuotta maapohjaisessa apulantavarastossa oli myös tehnyt häjyä helmakoteloille Sinänsä tuo ´91 Beauty oli valovuoden päässä edellä toisen veljen ´90 1,3 LS:ää - siinä oli todellista karvalakkimeininkiä. Päätän raporttini täältä tähän

[Tantsku88]

Tutun Kadett C joka kutsuvasti seisoi navetan vintillä odottaen sitä oikeaa joka hänet sieltä hakisi.
Nojaa, ensimmäinen autoni oli Talbot 1510 joten kun siirtyi Raketin rattiin niin olin aivan myyty.

[shamrock]

Joopa joo ... Taisi olla vuosi 1998 kun ostin 70000 markalla '95 Astra 1.8i 16V Club Caravanin ... Recarot ja kaikki, komia peli ja melkein uuskin ... ja paskin autokauppa mitä olen tehnyt ikinä Vuoden ajelun jälkeen koneesta katos tehot tyystin, vikakoodeja luettiin joita ei tullut kuin lambdasta ja osaa vaihdettiin tuurilla 5000 mk edestä ilman minkäänlaista tulosta. Lopulta meni usko ja ostin AVK:lta '97 koneen ecuineen, pistin nokalle ja myin pois. Ja päätin ettei IKINÄ enää Ooppelia.

Vuosia kului ... taisi olla vuosi 2006, fiksailin työkseni vaihtoautoja ja siivosin uusia luovutuskuntoon autoliikkeille. Yhteen asiakaliikkeeseen oli tullu A-Vectra, tuore leima ja kahdet renkaat ja pyysi 150 euroa. No perhana ... totesin et nyt ei oo rahaa mut voisin mä sen koeajaa ... sanoi että senkus koeajat, maksat kun jaksat mut älä tuo sitä ikinä enää tähän pihaan takas. Ja siitä sit tuli silloiselle emännälle auto ... no meni siihen pari laakeria. jotakuinkin kaks neliömetriä peltiä lattiaan ja muuta pientä laittoa mut se oli jo ihan toimiva auto

Ja taas vuosia meni, Vectran omistajasta oli tullu eksä ja silloisella emännällä oli farkku Escortti. Työmaalla sain vinkkiä asiakkaalta (jonka takia myös lemppasin tuon silloisen tulevan exän, mutta sekin on oma tarinansa) että hänen kummitytöllään oli punainen farkku escortti menossa varaosiksi, hinta viiskymppiä. Lupasin siltä seisomalta (minä seisoin, tässä kohtaa ei vielä se) ostaa pois. Tosin sittemmin paljastui että se olikin Astra, eikä edes punainen. Oli niin halpa että ostin ittelleni ja korjasin ajoon.

Ja taas meni noin vuosi. Tutun timpurin kautta tuli firaabelikeikkaa, pitäs hänen kummilapsensa vanhempien kylppärin sähköhommat tehdä. No, otin keikan vastaan ... siellä oltiin työmaalla jo jonkin aikaa pällistelty kun talonomistajat tuli kotiin ... siinä oli silmät pyöreenä molemmin puolin kun osoittautui että tämän perheen emäntä oli tämä edellisen tarinan kummityttö. Huusi vaan pihalle tullessaan että Sami perkele, sullahan on komia auto No siinä sitten pohdittiin et enhän mä tienny että tää on kohtalotoverin työmaa, mitä tästä nyt kehtais velottaa ... no totes siihen että hän on taas ostamassa uutta autoa (oli meinaan taas ostanu Astran) ... tuut avuks kattomaan autoa ja teet nää sähköhommat ja autat muutenkin talon remontissa (olisin auttanu muussakin tilaisuuden tullen, mutta tällä kertaa siihen ei tarjoutunu tilaisuutta. Vain kakkospesälle) niin saat ton Astran palkaks. Ja niinhän mulla oli taas Astra käsissä.

Kolme vuotta tuo kapistus kesti, kunnes 370 tkm ajettu X16XEL alkoi näyttää lieviä loppuunkulumisen merkkejä ja kulkin enää kahtakymppiä ykkösvaihteella. Tuli jo ostettua Corsa, tai oikeastaan kaksikin, joista rakentelin käyttöautoa itselleni. Peltihommia tuli sitten sen verran vastaan kuitenkin että meni hermot, jonka ansiosta tuon Astran pellit otti hieman osumaan DeWaltin työkaluista ja Sievin jalkineista, joten siitä ei jäänyt edes peltiosia myytäväksi. Mutta pelastavaksi enkeliksi ilmaantui työkaveri, jonka pihassa makasi (exänsä siihen hylkäämä) ... Astra ... hyvä autohan siitä tulee, ei se olli kaks vuotta siinä ollut ... sitä nyt tässä rakennellu pari kuukautta ja tänään hain siihen leiman, huomautuksitta läpi. Ja Corsaprojekti odottaa kevättä, kyllä sekin vielä valmistuu.

Ja mitä tästä opimme ... Ooppelit lisääntyy jotakuinkin samaa tahtia kuin exät. Eikä kummastakaan pääse eroon, vaikka maksais.

[ascona_c]

Faija höyrähti 14-vuoden Volvo-putken jälkeen ostamaan uuden 2.0i GL A-Omegan toukokuussa 1990. Muistan vielä, kun pääsin ensimmäistä kertaa ikinä auton rattiin joskus 90-luvun alussa, ja sain kokeilla tätä Omegaa jäätiellä (faija tietenkin vänkärinä). Olihan kokemus, ja siitä se lähti.

Meinasi minusta tulla Fordistikin. 90-luvun lopussa sovin kaupat punaisesta '77 automaatti-välikoppa Escortista, ja juuri lähtöhetkellä myyjä soitti että auto on myyty! Perhana että harmitti. No, Keltainen Pörssi kouraan, ja autoja katsomaan. Porissa '82 1.6S C-Ascona, hintaa 5500mk. Tingin tasarahaan 4000mk, ja kaupat tuli. Ajoin tällä autolla kuukautta vaille 8-vuotta, joten ei ihan huono kauppa.

Ja onhan näitä ollut pihat levällään:

- 6x C-Ascona
- 3x B-Omega
- 2x B-Vectra
- 2x G-Astra
- 1x E-Kadett
- 1x D-Corsa
- 1x A-Vectra

[keltanokka]

B Asconan jälkeen tuli vain seuraavaa ooppelia. Kaiken pohjana persaukisuus ja ooppeli on sitten vissiin antanu parasta vastinetta vähille rahoille mitä ollu sijoittaa autoihin. Ikinä ei vain ole tullut laskettua minkälaisen auton olisi saanut sillä rahamäärällä mitä on sijoittanu ooppeleiden mitä kummallisimpien vikojen korjauksiin, kuitenkin mitenkään oleellisesti parantamatta niitä

[Teemu J]

kortin saatua tuli ostettua isän työkaverilta b-ascona... Vai jopa ennen korttia. Ei voi muistaa, sit tuli vikatikki ja ostettua horolla, muka tojotat ei vie öjyä, paskapuhetta... Sen jälkeen iski b-vectra kuume, et pakko saaha semmonen, halpoja kun saippua.. Ja nyt viimisenä tää astra g.. Seuraavaakskin varmaan tulee ooppeli,ellei rikastu ihmeemmin. Koska muita saman ikäsiä/kokosia ei saa missään hintaluokassa...

[Jartsa]

"laitokselta" on aikoinaan Opelilla kotia tuotu ja sillä tiellä ollaan,aina on perheessä ollut vain opeleita.joskus 6-vuotiaana sain eka kerran "ruuvata" autoa,vaihdoin kerrostalo lähiössä keravalla kun asuttiin naapurin C-asconaan kesärenkaat alle.toki ne pultit minulle löysättiin valmiiksi mutta sen verran muistan itsekin että jumalauta se 13" peltivanne renkaineen painoi paljon 10 markan setelin sain palkaksi ja olihan hieno mennä kurkelan kiskalta hakemaan karkkia itse tienatuilla rahoilla.

[Kettunen]

Kyllä se ensimmäinen auto on syöpynyt niin kovasti kalloon että siinä on hinkkaamista jos meinaa saada tän pinttymän poies

[Osku]

Minusta tuli opelisti aika pitkälti aivan sattumalta. Ajokortin saatua piti saada jonkinlainen auto alle ja eräs ooppeli sattui olemaan silloisessa paikallisessa merkkiliikkeessä myynnissä vähän ajettuna ja hyväkuntoisena. Toki saattoi vaikuttaa kun lapsuusperheen autoina oli ollut muutamia eri opel vectroja. Olen siis ajanut tällä samalla vm.1992 Opel Astralla noin 13 vuotta. Aikamoinen määrä (huolettomia) kilometrejä ehtinyt jo kertyä. Todella tyytyväinen olen ollut, hyvin kulkee ja toimii edelleen kun tekee huollot ajallaan. Nykyisen korin hapertuessa hitsauskelvottomaksi seuraavakin auto todennäköisesti tulee olemaan ooppeli - mahdollisesti hieman nykyistä vanhempikin.