Tämäkin tarina alkaa siitä perinteisestä: "kun kerta halvalla sai" lauseesta. Ja kaikkihan sen tietää miten näissä aina tulee käymään
Kortin viime keväänä saatuani tuli ajeltua tuollaisella jo peltoautonakin palvelleena, väkivahvan 1.6 litraisen ohc koneen omaamanneella ja jo parhaat päivänsä nähneellä A Vectralla. 
Tekniikaltaanhan vectra oli todella luotettava, mutta hakusessa oli seuraavaa talveakin silmälläpitäen joku hieman hauskempi kulkupeli. Katseet sitten kääntyikin omegaan takavetoisuuden ja lukkoperän takia. B Omegan ulkonäkö miellytti vanhemman mallin ulkonäköä enemmän joten sellaisia alettiin katselemaan. Muutaman enemmän tai vähemmän huonokuntoisen raadon kierrettyäni tuli tuolta satakunnan suunalta haettua tämä kyseinen auto 2.5 litraisella kutoskoneella ja CD varustetasolla varustettuna. Auton ei pitänyt vaatia kuin muutaman ruostepaikan laiton ja kovaa ajoa, mutta kuinkas sitä sitten taas kävikään...
Näin jälkeenpäin ajateltuna auto tuli ostettua liian nopean ja pintapuolisen koeajon jälkeen liian pienellä harkitsemisella. Epäilyttävän halvan hinnankin olisi ehkä pitänyt jotain hälytyskelloja kilkutella
No, auto oli kuitenkin ostettu ja kotiin päin lähdettiin. Jonkun 40km ajon jälkeen tuli hiukan polkaistua ohituskaistalla ja käännettyä katse mittariin. Tarkemmin sanottuna lämpömittariin jonka neula alkoi ikävästi lähestyä punarajaa 
. Siitä sitten himmailtiin bussipysäkille ja alettiin ihmettelemään että mitäs sitä taas tälläkertaa tulikaan ostettua. 
Terveisiä vaan myyjälle jos tätä sattuu lukemaan 
Koneen jäähtymisen jälkeen otettu uusi ajoyritys johti vain lämpöjen villiin seilaamiseen normaalilämmön ja punarajan välillä, joten hinaushommiksihan se meni. Matkaakin oli enää se kevyt parisataa kilometriä köydenpäässä roikuttavana. Noh kotiin kuitenkin päästiin ja auto saatiin pihaan. 
Termostaattia yritin aluksi vaihtaa, mutta termostaatin ja ylävesiletkun välinen metalliputki oli juminut melko tiukkaan kiinni, joten eihän siitä vaihdosta mitään tullut. Noh, jakoremmin vaihto olisi muutenkin ollut kohta edessä, joten ei muuta kun purkamaan. Tämän verran sai purkaa ennenkuin termarin sai pois:
Koska kone oli keittänyt pari kertaa niin itsellä, kun mitä todennäköisemmin myös edellisellä omistajalla, oli perseessä pieni kansivian pelko. Eihän siinä muuta kuin purkamaan ja kannet pois:
Kannet vein paikalliseen Aaltosen moottorikoneistamoon, jossa toinen kansi selvisi kieroksi. Kannet oikaistiin ja samalla vaihdettiin myös venttiilinvarren kumit ja syliterinkannet kunnostettiin muutenkin yleisesti. Voin tuota pajaa kyllä suositella, todella asiallista ja asiantuntevaa palvelua.
Koneistamolta tulleet kannet:
Koneen kasasin tietenkin uusien tiivisteiden, pulttien ja jakopään osien kanssa. Tuota koneremonttia tuli tehtyä lähinnä silloin kun oli aikaa tai muuten vaan ei ollut muuta tekemistä. Muutama kuukausihan siinä vierähti.
Hieman kiusasi myös se ettei autoa ollut mahdollista saada lämpimään talliin. Kasaus meni hieman tiukille ja savut otettiin 2.11.2011. Alkoi meinaan olemaan hiukan kylmä 
Käynnistyksen jälkeen saattoi ilmassa olla hieman epätoivon tunnetta johtuen molempien uusien pakosarjantiivisteiden vuotamisesta ja ja välyksentasainten armottomasta naputuksesta, mutta molemmat asettuivat pienen odottelun jälkeen. Kone saatiin siis kasaan ja auto taas liikenteeseen. Ihan hyvin lukiolaiselta, jolla apunaan vain Haynesin korjauskäsikirja ja kokemusta lähinnä vain kaksipyöräisten rassailusta
Tarinaa jatketaan lähipäivinä lähemmäs nykypäivää...
Ja muutenni komia Omega muokkautumassa..