D-Rekord Berlina vm. 1977

[fanal]

Rekord II esiteltiin suomalaislehdistölle tammikuun ekalla viikolla vuonna 1972. Tunnen häiskät, jotka silloin pääsivät uusia Reksoja kokeilemaan. Viimeksi eilen tapasin J. Tolvasen, joka arvioi auton Tuulilasille. Hän muisteli, että kyseinen keikka oli hänen uransa ensimmäisiä. Poikkeuksellista oli myös se, että Rekordit esiteltiin Saksan sijasta Nizzassa, joten muistikuvat ovat siksikin tavallista tarkemmat.

Tolvasen mukaan vaikeuskerrointa lisäsi se, että mukaan sattui pelkällä laajakulmaohjektiivilla varustettu järjestelmäkamera. Se näkyy kuvissa, jos niitä oikein tarkkaan katsoo ja asian tietää. Peruslukija tuskin on kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Kuten tuolla edellä jo totesin, Sprintiä kaverit olivat päässeet kokeilmaan jollakin radalla.

[Wade71]

Ah ja voih, kun tuo coupe on niiiiiiiin kaunis.

Isäni osti huhtikuussa 1973 D Rekordin 2100D voimapesänä. Auto oli meillä 14 vuotta ja 445 000 km. Aina mentiin, kelillä kuin kelillä. Tien päälle jäätiin kaksi kertaa, ekalla kerralla tuli venttiilivaurio n.200tkm kohdalla, jonka syynä oli kuulemma suunnitteluvirhe venttiilin rakenteessa. Muistaakseni Opel tuli korjauskuluissa puolet vastaan. Tokan kerran syytä en enää muista, mutta luotettava peli se oli. Akkua joutui vaihtamaan aika usein, mikä varmaan johtui vanhan mallin lankahehkuista, jotka taisivat kuormittaa sitä. Rattivaihteella oli ja ilman ohjaustehostinta, eikä äiti suostunut siksi "mörköä" ajamaan. Isä piti aina kirjaa jokaisesta tankkauksesta ja kulutus oli siinä 7,5l/100km tasolla. Varmaa kyytiä keltainen Reksa tarjosi ja kuvat D rekordeista veivät takaisin lapsuuteen. Muistuu mieleen helteessä paahtuneen kojelaudan hajukin...

Statustakin autolla oli, kun isäni tuli vastaostetulla Rekordilla työmaalle, niin ukot aloittivat korpilakon, kun kuulemma heidän selkänahastaan oli katala porvari (oikeastaan velkainen yrittäjä) auton mahtaillakseen ostanut.

Jotenkin se oli vain todella tasapainoisen näköinen auto muotoilultaan, vaikka dieselissä se pahka konepellissä olikin. Pikkupojan mieleen jäi, miten isäni kehui sen olevan maailman nopein henkilödiesel, kun titteliin riitti silloin 27sek sataseen ja 145 huiput. Kyllähän se oli noilla arvoilla hiukan Mersun pystylamppu 240Dtä nopeampi. Ja isä muisti myös mainita, miten se on täysin Mesun veroinen. Ostin vuonna 2005 W123 Mersun 300Dn ja isäni koeajoi sitä parikymmentä minuuttia, sammutti koneen ja totesi virnistäen:"On se Mersu pikkusen parempi." No, onhan W123 paremmin äänieristetty ilman muuta. Harmi, kun en itse ehtinyt koskaan koeajaa 2100Dtä, nykyään se taitaa olla jo myöhäistä. Kyselin pari vuotta sitten Lahdessa Opel-osaston miehiltä, tietävätkö säilyneitä 2100D-yksilöitä, eikä ollut hajua.

Tällaisia muisteluita D Rekordista. Pojasta tuli Mersumies, mutta täytyy myöntää, että tuo D Coupe hakkaa ihan pystyyn pystylamppucoupen ulkonäössä. C123 onkin sitten ratkaisematon vertailussa...

Tähdet näyttävät jämähtäneen outoon asentoonsa. Tänään Saksasta pamahti sähköpostiin D Rekun vanhan pressi/promopaketin kuvat suoraa Rüsselsheimista. Ne ovat veikeitä ja jotenkin viattomia. Oikein tarkkaan katsomalla niistä voi löytää jotain aavistuksenomaisia eroja nykyaikaisiin autojen mainoskuviin.

[fanal]

Hauskoja muistoja. Oma isänikin haaveili aina Mersusta ja toteutti lopulta haaveensa eläkkeelle jäätyään. Hoiti saksasta tuotua MB 180:tä kuin silmäteräänsä. Sain sen syksyllä itselleni, mutta myin pois samantien, sillä pappa-Mersu ei vaan ollut minun juttuni. D Rekun linjoista sen sijaan pidän edelleen. Vaikka coupen voittanutta ei ole, auto on riittävän upea ilmestys myös neliovisena.

[Wade71]

Ehkä juuri tuon 2100Dn takia mielestäni AUTOn ääni on esikammiodieselin leppoisa raksutus. Uudet dieselit kuulostavat liian kireiltä ja bensakoneesta puuttuu ääntä. Sellainen jäi mainitsematta, että kömmin aina isän Rekordin rattiin puistelemaan sitä iltapäivällä ja riittävästi ajettuani kömmin takapenkille päiväunille. Aina pidemmillä matkoilla siihen leppoisaan rouskutukseen nukahti noin vartissa. Kerran onnistuin noin kaksivuotiaana ajamaan startin voimin Rekun seinään, kun isä oli unohtanut avaimen lukkoon. Molemmat kestivät hyvin, 2100D ja autotallin ovi. Olin jotenkin saanut vaihteenkin päälle, mitä isä ihmetteli, autohan oli rattivaihteella. Tämän jälkeen pyysin isää aina ottamaan avaimet pois ennen kuin kävin ajohommiin. Ja tosiaan tämä diesel oli siis siviilikäytössä uudesta lähtien. Nuoremmalle polvelle tiedoksi, että 70-luvun alussa lähes kaikki dieselhenkilöautot olivat takseina. Eikä monilla isoillakaan merkeillä ollut dieseleitä juuri mallistossa.

[fanal]

Onkohan noita ensimmäisiä diesel-Rekordeja enää yhtään jäljellä? Ne olivat sellaisia työjuhtia, jotka ajettiin loppuun taksikäytössä. Sitten ne päätyivät kiertopalkinnoiksi ja lopulta paaliin. En muista milloin olisin sellaisen viimeksi liikenteessä nähnyt.

[KWJ]

Tossa isän vanha 1976 2100D.



Tulossa työn alle ensi talveksi. Johan se tuolla navetassa on maannutkin toistakymmentä vuotta.

Rattikarahkalla ja sohvapenkillä varustettu malli. Ei ole tietoa, että onko ollut taksina.

[Wade71]

Kas, onhan joku sentään jäljellä. Meilläkin oli tosiaan rattikarahkalla, mutta erillisillä etupenkeillä. Näissäkin on siis ollut sohvapenkkejä edessä, ihan niinkuin pystylamppumersuissakin aikoinaan.

Tossa isän vanha 1976 2100D.



Tulossa työn alle ensi talveksi. Johan se tuolla navetassa on maannutkin toistakymmentä vuotta.

Rattikarahkalla ja sohvapenkillä varustettu malli. Ei ole tietoa, että onko ollut taksina.