Uutena sen oli ostanut vanha herrasmies, jolla se oli viimehetkiin asti jolloin sen sai pojanpoikansa, jolta tämän pelastin hänen sitä kerkeämättä pilata.
Ruostetta ei ollut missään, mutta naarmuja, ja lommoa senkin edestä, joten se lähti syksyllä peltisepälle oijottavaksi, ja maalaukseen...
Sillä aikaa maalasin 4-reikä festarit, ja hankin saksasta uudet keskikupit niihin.
Maalaamosta juuri saapuneena.
Muutama tunti konehuonetta kaverin kanssa puunattiin, ja osia maalattiin, niin tässä tulos.
Pari iltaa pientä yleistä siistimistä, sun muuta, niin Ascona sai museoleimansa 21.10.2010.
Tämä kuva tuli museoajoneuvo lausuntoon.
Tosiaan kun ei ole pilattu millään tuunauksilla tätä asconaa. 
