Tämä tylsä farkku-Astra on hankittu käyttikseksi, josta toivottavasti ei tule projektia. Se korvaa perhettä nöyrästi 386000 kilometriä palvelleen diesel-Vectran. Taitaa olla peräti yhdeksäs Opeliskini.
Astran vertailu Vectraan on epäreilua, mutta silti se painaa taustalla. Vectra oli kohtuullisen hyvin varusteltu, vakkarinopeuden säädin yms. Sen penkitkin olivat ristiselän säätöinen jotain aivan muuta. Samoin tilat ja kulutus. Siksi karvaiset kädet eivät ole toistaiseksi Astralle juuri taputelleet, mutta katsotaan mitä tästä tulee.
Opeliin ja Astraan päätyminen ei ollut itsestään selvää. Hain uutta autoa reilun kuukauden netin autosivuilta. Käytin hakuun tiukkoja rajauksia, auton piti olla tuore eli 2000-luvulta, vähän ajettu (alle 100000 km) ja säännöllisesti huollettu, bensafarkku ja halpa (<4000 e). Nuo ehdot karsivat kisasta yliarvostetut suosikit pois. Haarukkaan ei sattunut yhtään Volkkaria, Skodaa tai Toyotaa.
Raakkikehään jäivät Ladat, Fiatit, Renaultit, Fordit ja Opelit. Noistakin Lada tippui pois ennakkoluulojen takia.
Sama kävi itselläkin, varsinaisesti merkillä ei ollut väliä mutta ehtoina oli hinta alle 1000€, ajettu alle 150tkm, kesään asti leimaa. Sieltä tuli sitten 80 luvun kaasarivehkeitä japanista, litraset puntot yms ja pienen pähkäilyn jälkeen ei voinut todeta kuin että opeli taas tuli taloon. Toivottavasti Astrasi palvelee huvin
Loppusuora karsin Fiatit ensin pois. Siitä huolimatta, että Stilo olisi saattanut olla ihan järkiostos. Sitten putosivat Rellut, vaikka ne olisivat olleet porukan parhaiten varusteltuja. Hintahaitariin mahtui jopa muutama vähän ajettu ja mukavasti varusteltu Laguna, mutta kun sen vanhat mallit ovat vuodesta toiseen katsastustilaston vikaisimpia, ei sellaista viitsi ottaa vaivoikseen. Kisasta tuli siis Ford Focuksen ja Opel Astran kaksinkamppailu.
Astran positiivisia puolia Hokkuspokkukseen(Focus) verrattuna ovat mm. ettei tarvitse vaihtaa sisempiä vetoniveliä muutaman kymppitonnin välein eivätkä ovet ja takaluukku ruostu yhtä ripeästi.Lisäksi ainakin mulla on aivan erilainen luotto moottorien kestoon kuin
FerroOxideRustDamagen moottoreihin. Tietysti tuohon vaikuttaa huollot ym. mutta itse ostaisin ennemmin Opelin kuin Fordin.
Ranskiksia en edes harkitsis.Patonkia ne osaavat tehdä mutteivät toimivia autoja
Loppukisaan pääsi pari Focusta ja Astraa. Eniten kiinnosti 2004 vuoden huoneistokeskuksenoranssi Astra, joka mahtui juuri ja juuri hintahaarukkaan. Varmaan värinsä takia. Minua se ei olisi haitannut. Tingin auton hinnan puhelimessa alle neljään tonniin ja lähdin sitten sitä katsomaan. Liikkeessä oli kuitenkin toinen myyjä. Kysyin häneltä autolle tiukkaa hintatarjousta. Myyjä mietti hetken ja sanoi 4350 euroa. Pidin tarjousta huonona, koska auton tuulilasin hintalapun pyyntö oli 4180 e. Sanoin sen myös ääneen, minkä jälkeen myyjä jäätyi, eikä lähtenyt tinkimään hinnasta euroakaan. Ei siitä sitten kauppoja syntynyt ja näkyy olevan edelleen Nettiautossa myynnissä tuo oranssi farkku.
Huoneistokeskuksen oranssi 2004 vuoden Astra oli ajettu muistaakseni 160000 kilometriä. Se vaikutti muuten siistiltä, mutta takaluukun lukko ei täysin toiminut.
Nykyään ne taitaa hoitaa tuon auton oranssin värin teipeillä. Se on varmaan fiksua jälleenmyyntiarvoa ajatellen. Minua se ei olisi häirinnyt, värin sijaan kauppa kaatui siihen, etten löytänyt myyjän kanssa samaa aaltopituutta.
Seuraavaksi kävin muutaman vähän vanhemman, suunnilleen saman verran ajetun Astran läpi. Ne mahtuivat juuri ja juuri Herttoniemen autokauppojen vaihtoautorivistöjen takanurkkiin. Kauppiaat olivat valmiit tinkimään pyyntöhinnoista jopa tonnin autoista eroon päästäkseen, mutta mikään niistä ei hirveästi innostanut.
Lopulta nettiautosta tarttui haaviin hyvin vähän ajettu ja hintahaarukkaan sopiva farkku-Astra vuodelta 2001. Sen mittarissa oli vain 85000 kilometriä, minkä huoltokirja todisti kohtuullisen aukottomasti etenkin auton taipaleen alkupuolelta. Kymmenen vuoden käyttö oli silti jättänyt autoon jälkensä, akku oli lopussa, samoin renkaat. Päätin silti ostaa auton noiden vähäisten kilometrien ja halvan hankintahinnan perusteella.
Joskus auton ostoon liittyy jännitystä, mutta tästä se puuttui. Valitsin auton netistä ja lähdin ostamaan sitä rahat kädessä ja ostopäätöksen etukäteen tehneenä. Oikein hyvä taktiikka. Sen verran testasin autoa, että se lähti käyntiin. Huoltokirja ei pitänyt ihan kaikkia siitä annettuja lupauksia. Jakohihnan vaihtomerkintä oli hyvin epämääräinen ja ilman leimaa. Myyjä ei sitä osannut täsmentää, joten tinkasin hintaa edessä olevan hihnan vaihdon verran alas. Samoin peräsin alennusta sakkorenkaista. Lopulta hintaa jäi kolmisen tonnia, mitä pidin kohtuullisena auton 85000 kilometrin ajomäärään suhteutettuna.
Solmin kaupat ilman koeajoa. Koeajo oli kuitenkin pakko suorittaa, sillä myyjä ei löytänyt auton papereita. Kauppoja oli siten pakko lähteä viimeistelemään katsastuskonttorille. Siltä osin pelivaraa jäi puolisen tuntia.
Koeajolla totesin, ettei auton vilkku oikein palauta. Pieni mutta harmillinen kiusa. Kertonee Astrojen laadusta, joka putosi jossain vaiheessa matalalle. On varmaan uusissa parempi, vaikka taitaa niissäkin jotain lastentauteja olla.
Mitä tarkoittaa "epämääräisesti merkitty jakohihnan vaihto"? Helppo homma tehdä itsekin ja jokainen pienempikin paja pystyy nykyään homman hoitamaan joten ei siitä kauheasti tinkimistä ole. Sakkorenkaiden takia tinkimisen nyt ymmärrän, mutta esimerkiksi talvirenkaiden ollessa kyseessä vaikka olisi uudet renkaat niin en antaisi yhtään painoarvoa valtavirran nastarenkaille. Sama toimii tietysti toisinpäin.
Mitä se vilkkuviiksen rikki oleminen kertoo Astrojen laadusta? Ei yhtään mitään. Kuluva osa siinä missä muutkin ja tulee samalta tehtaalta kuin kilpailijoille. Mieluummin se rikkinäinen viiksi kuin liikenteessa oleva shitikka jossa palaa jarruvalojen asemasta peruutusvalot ja kääntyessä lisäjarruvalo vilkun asemasta.
Ei näitä vanhoja vehkeita oikeasti kannata noin tarkkaan omistaa, aina niissä jotain pientä on.
Onko muuten viestiketjuun tulossa jotain otsikon mukaista esittelyä tarkemmin vai onko tyytyminen yhteen kuvaan konepellistä?
Eilen kun Vantaan Tammistossa ajoin, niin liikennevaloissa oli edessä auto peruutusvalot päällä. Siinä pieni pelko että näinköhän tuo tulee päälle valutin autoa pari metriä taakse kun takana ei ketään ollut. Noh. Auto lähti siitä ihan "normaalisti" eteenpäin peruutusvalot päällä. Auto oli 2000-luvun Renault Clio
Liikenteessä: Opel Astra J Sportstourer 1.4T (A14NEL)
Välitilassa tuomittavana: Opel Kadett C 1.2S - 77
Tuonpuoleisessa: Opel Astra G Z16SE 5ov HB - 02
Tää Astra taitaa olla uusin ja vähiten ajettu autoni ikinä, joten siihen kohdistuu kovat odotukset. Ja siksi siitä tulee tehtyä tarkkoja havaintoja. Toki kymmenen vuoden käyttö näkyy, vaikka kilometrejä ei ole paljon.
Kuvia käyttiksestä ei ole tullut otettua, mikä on aika tyypillistä. Tuo yläkuva löytyi kovalla hakemisella. Sitten lisää, kun ulkona alkaa olla valoa riittävästi kuvaamista varten.
Tää on jotenkin tyypillinen esimerkki toimittajien tyylistä. Kyvat on otettu syyskuussa, tarina aloitettu joulukuussa ja kuvat lisätään tarinaan tammikuussa
moottorien kestoon kuin 
