Auto on siis A Manta, vuosimallia 1972, ja moottorina tehtaalta tullessa 1.9S.
Ostin tämän auton 2004, ja siitä lähtien se on pikkuhiljaa muuttunut entistä enemmän mun makuun sopivaksi. Takaveto Ooppeleita on ollut tuhdisti, ja ensiautokin oli A Manta jonka ostin ollessani 16. Manta innostus alkoi joskus 15 vuotiaana, mutta en kyllä yhtään muista että mistä se lähti. Isäkin oli foorttimies, ja hiukan paheksui tätä ooppeli-innostusta.
Tämän auton ostolle ei ollut mitään sen kummempaa syytä, perinteinen "ku mä haluun" riitti mulle ihan mainiosti. Pihassa oli jo valmiiksi kaksi Mantaa ja B Ascona, mutta pitäähän tytöllä autoja olla...
Tältä auto näytti 2005:
Ja siihen tyydyttiin pari ekaa vuotta. Hommailin hiukan parempia puskureita, umpioita ja peltiosia, sekä ehostin vähän sisustaa, ja 2007 oli sitten aika maalata Manta parempaan väriin. Väriä pohdin pitkään ja hartaasti, ja lopulta siitä tuli oikein hyvä. Omasta päästä ja ilman mitään kaavaa, justiinsa sellasta kun toivoinkin. Samaan syssyyn Manta sai madaltua reilusti, ja vanteiksi tuli ATS:n Cupit.
Manta on myös päässyt mun iholle, ja ollut näytillä Classic Motor Showssa Opel Club Finladin osastolla 2010:
Vanha tekniikka vaan alkoi pikkuhiljaa osoittaa väsymisen merkkejä, virranjakajaa sai käännellä ja venttiileitä säädellä aina ennen ajoon lähtöä, ja öljykin maistui Mantalle. Myin sitten silloisena käyttöautona olleen MV6:sen Omegan pois, ja syydin ne rahat Mantaan. Samalla sai taas ostaa vähän lisää aarteita pihaan osien luovuttajiksi. A Omegasta tuli kone, B Asconasta sain kaasarit ja peltipakosarjan, sitten vielä kardaani ja kytkin, ja synttärilahjaksi sain pikkugetrakin ja muuta tarpeellista. 2010-2011 talven aikana vanha tekniikka purettiin pois, ja konehuone sai uuden maalipinnan.
Talven pimeinä tunteina piti jo kesästä haaveilla, ja ostin Mantaan 9x16 Lensot.
Keväällä kaikki osat oli kasassa ja uusi moottori huollettu. Tekniikkapaketin asennukseen sain apuja Hämeenlinnalaiselta Viritysjumalalta, eli LMD:n Petriltä. Kuskasin Mantan ja kaikki roinat sinne, ja auto valmistui ennätyajassa. Kardaanin muokkaaminen ja uusi putkisto ei myöskään tuottaneet ongelmia. Toki tarvittiin myös se viime tippa, että auto saatiin valmiiksi. Viimeinen yö oltiin siis tallissa, ja seuraavana aamuna samoilla silmillä sain haettua autoon tuoreen leiman. Koeajon uudella moottorilla suoritin aamuyöllä, ja kaikki toimi niinkuin piti. Samana päivänä kurvasin vielä SS Motorsin penkkiin säätämään.
Kone on siis Omegan 2.4, kaasarit SK Racingin nelivitoset ja nokka on Enem P13. Tehoa näillä eväillä 148hv ja 230nm, joka riittää mun käyttötarkotuksiin erittäin hyvin. Talven aikana käydään vielä uudelleen säätämässä, ja seosmittari on saatava. Nyt käy kovin rikkaalla ja popsii tulppia ennemmän kun minä suklaata, ja se on paljon! Uudella tekniikalla lähdettiin heti seuraavalla viikolla road tripillekin, eli Manta kävi Seinäjoen Vauhtiajoissa näytillä:
Nyt Manta on jo talviunilla, mutta aion sitä kyllä häiritä hiukan ennen kevättä. Säätämisen lisäksi se saa lähteä käymään maalaamolla. Väri tulee pysymään mahdollisimman samana, mutta ylimaalaus on välttämätöntä. Etulokarit menee nimittäin vaihtoon, ja kun nykyinen väri on omasta päästä keksitty, on mahdotonta saada samaa sävyä enää uudelleen. Sisustaankin on tulossa päivitystä, mutta ei välttämättä ihan vielä.
Tehty ppg:n värillä.
tuli ihasteltuaki tätä useampaan otteeseen vauhtiajois 
