Eli ’99 vuoden G-Astra, laatikkona 2-litrainen pahamaineinen ecotec. Auto on pyörinyt itsellä jo muutaman vuoden jonka mittaan kaikennäköisiä muutoksia on tehty suuntaan ja toiseen, suurimmaksi osaksi ulkonäköön. Ostohetkellä löytyi sieltä ja täältä tee-se-itse-miehen patentteja, ihme ettei koko autoa oltu vedetty sähköteipillä pakettiin. Tällä hetkellä mittarissa on liki 310 000 ja edelleen toimii jokapäiväisessä ajossa moitteettomasti. Mitään käyttöautoa ihmeellisempiä varusteita autosta ei löydy, lukuun ottamatta perussporttivarustelua, mm. Recaron puolikuppipenkit, valkoiset mittarintaustat ynnämuut hilppeet.
Konepuolelle on vaihdettu osia tarpeen tullen ja melko hyvin tuntuu hepatkin olevan vielä tallessa kilometreihin nähden. Viimeksi kesällä fiksailtiin kaikki vastaan tulleet ruostekohdat toisen läpimätää takakaarta myöten ja melko hyvässä kunnossa auto on päällisin puolin säilynyt.
Sisustaltaan auto on melko orkkis, jonkin verran hopeanharmaalla maalailtuja/teipattuja osia sisältä löytyy. Kontista löytyy Sonyn Xplöd -vahvari sekä 12’ subbari ja etukonsolista Sonyn Drive-SHX –mp3-soitin jolla vois heittää vaikka vesilintua.
Ulkopuolelta löytyy Mattigin etupuskuri, Riegerin takapuskuri, FK:n helmat ja mikä-lie Saksantuonti-siipi, kromipeilikuoret, tummennetut ajovalot, punavalkoiset led-takalamput, kirkas rekkarinvalo, tummennetut sivuvilkut sekä Irmscherin merkitön maski. Kesävalsseina Cartecin 17’ kiekot 215/40 Continentaneilla. Talvisin alla pyörii 15-tuumaset Eta Betat 205/50 Michelineillä eli peruskauraa sen osaston suhteen. Alustasarjana tällä hetkellä 35/30 Supersport.
Autoa on muuteltu vähän jokaisen omistajan aikana eri tyyliseksi, ja nykyinenkin ulkomuoto on jakanut sekä tulee jakamaan mielipiteitä. Omaan silmään kulkine alkaa pikkuhiljaa olla kuitenkin ihan passeli, eikä minun omistuksen aikana tulla enää suuria muutoksia tekemään (tai no nämähän on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja). Jotain pientä sipistelyä toki on vielä suunnitteilla niin kuin asiaan kuuluu.
Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa alati öljyinen konetila, jota jälleen kerran on kokeiltu minimalisoida venttiilikopan tiivisteen vaihdolla. Vaihtoon menee myös pakoputken joustinosa sekä akkulaturin hihna on päässyt myös löysäksi. Ja näitähän löytyy aina uusia kun yhtä alkaa korjaamaan.
Ja loppuun pari tuoreinta räpsäisyä autosta.
Mutta hyvältähän tuo nytkin näyttää, ei vielä ole liian pokemoni niinkuin on ennen ollut 
