No, on tässä onneksi vielä vähän aikaa totutella muutokseen mielikuvaharjoituksissa. Ja pappaiässä tässä kai aletaan olla, joten ehkä tuohon konttiperään tottuu. Sikäli Mersu osuu hyvään saumaan, kun tuo käyttis-farkku-Vectra ei ole enää aivan täydessä hapessa, vaikka sillä on vasta 400 000 kilometriä takana. Alkuperäinen ajatus oli vetää se jonnekin 700000 kilometriin, mutta eipä taida kestää sinne asti.
Tutulla pajalla työnalla vuotta vanhempi, about saman verran ajettu bensamersu.
Kaksi kipinää neljästä hukassa.
Tupakka-askin kokoisen, mustan osan hinta vähän reilut kolmetuhatta euroa.
Eli jokseenkin sama kuin auton arvo ehjänä...
Oh-hoh. Kaikki aina kehuu, että Mersussa on halvat varaosat ja että ysiseiskan pitäisi olla perustekniikaltaan/laadultaan parempaa tekoa kuin näiden nykyisten hilavitkuttimien. No kaikki on tietenkin suhteellista. Auton hinnan arvioin suunnilleen samoihin, mutta voisihan siitä pyytää vähän enemmänkin, jos sitä yrittäisi myydä, koska se on oikeasti huippuyksilö. Hallitus on jo ilmoittanut, että se inhoaa Mersuja ja ottaa Vectran omaan käyttöönsä. Yritin esittää senkin myymistä, koska dieselauton ylläpito pienillä kilometreillä on kallista, mutta hallitus totesi, ettei sitä kukaan ostaisi ja saattaa olla siinä oikeassa.
Rekord on palvellut kesän käyttöautona. Museointia olen pohtinut sen verran, että hain viime kesänä museotarkastajalta vikalistan: Rekusta pitäisi vaihtaa muutama muoviosa ehjempään, maalata venttiilikopan kansi ja putsata moottoritila. Ei siis mitenkään hirveästi töitä, etenkin kun punaisesta Rekusta irtosi kaikki tarvittavat muoviosat sulakerasian kantta lukuun ottamatta. Arvelen, että museointi tulee eteen siinä vaiheessa, kun harrasteautoilu tehdään verotuksella muuten liian kalliiksi.
Naapuri halusi romuautonsa samaan kyytiin. Hän nykäsi ne pellonlaidasta tienvarteen siistiin riviin. Siinäpä tunnistustehtävä aamun iloksi. Kuvan Opel on sieltä helpoimmasta päästä.
Naapuri halusi romuautonsa samaan kyytiin. Hän nykäsi ne pellonlaidasta tienvarteen siistiin riviin. Siinäpä tunnistustehtävä aamun iloksi. Kuvan Opel on sieltä helpoimmasta päästä.
corolla ke-20
b-ascona
kolmas joku tojota kans, tai mazda.
"Älä puhu Asconasta, jos et totta tarkoita, älä onnen pikku Ooppeleita luotas karkoita, sulle Ladaa en mä toivo mutta vihaan japseja, älä onnen pikku Ooppeleita luotas karkoita"
(lauletaan Johnny Liebkindìn äänellä ja hymyhyylien nuotilla)
Niinpä. Tässä Rekun päällä lepäävän Toyotan muodot ovat kaiketi kaikille tutut. Pikanttina yksityiskohtana takalokasuojan alla oleva linnunpesä. Matti Näsän mielestä kyseessä on maailman paras auto:
Hatunnosto D-reksoille! Olen jotenkin pienestä pitäen tykännyt D-Rekordista ja on ilo huomata, että näitäkin harrastetaan. Vain muutama vuosi sitten näistä puhuttiin aika halveksivasti akvaariolamppuina...
Superi kirjoitti:Hatunnosto D-reksoille! Olen jotenkin pienestä pitäen tykännyt D-Rekordista ja on ilo huomata, että näitäkin harrastetaan. Vain muutama vuosi sitten näistä puhuttiin aika halveksivasti akvaariolamppuina...
D-Rekord oli kyllä aiemmin vähän väliinputoajan asemassa, kun C-Rekordeja jo harrastettiin ja E-Rekordit taas olivat vielä normaalin käyttöauton asemassa, nyt D:t ovat alkaneet saada ansaitsemaansa arvostusta, onhan ne tyylikkäitä autoja. E:t taitavat olla niitä väliinputoajia tällä hetkellä... liian vanhoja käyttöautoiksi ja liian uusia "vanhoiksi autoiksi". Tosin niitä "väliinputoajia" ovat nykyään kyllä oikeastaan myös jo kaikki 1980- ja 1990-lukujen autot...
