Viime vuonna hallitus ei suostunut tulemaan ladosta kaivetun Rekordin kyytiin. Piti sitä homeisena romuna. Tänä vuonna hallitus yllättäen ehdotti, että Rekulla heitettäisiin kesälomareissu. Sehän sopi. Kesäkuussa käyttöön otetulle autolle kertyi noin tuhat kilometriä ennen reissua, mikä vakuutti samalla auton toimivuudesta. Reisusta mittariin pyörähti toinen mokona. Kuvassa Rekku Lappeenrannassa, missä huomasin turistien kuvaavan sitä, kun palasin noutamaan autoa parkista.
Tuli luettua topicci läpi, hyvää tekstiä ja kuviakin aika mukavasti
Itse autosta, jos jotain parannettavaa pitäisi keksiä nii uudet kilvet konttorilta noiden nuhjuisten tilalle Kilvet auton kuntoa vastaaviksi niin 10 pojoa ja papukaijamerkki on taattu
Nykyinen: E46, E36
Entisiä; Kadett E x2, Omega B1, Corsa A, Corsa B x4, Astra F
Ajan patinoimat kilvet ovat osa auton historiaa, joten enpä taida niitä vaihtaa. Sisustan rispaantuneiden muoviosienkin vaihtoa viivyttelen. Onko mitään järkeä purkaa kojelautaa jonkun pienen muovinippelin vaihtoa varten? Käyttöautona Reksa palvelee ihan hyvin tuollaisenaan. Poika on noissa asioissa tarkempi, saa vaihtaa autoon uutta osaa jos haluaa sitten kun alkaa siitä huolehtia.
Uusista osista tulee helposti ketjureaktio, se viereinenki pitää uusia ja sitten sen viereinen jne.
Jos jotain näkyvää on rikki, niin tilalle mieluiten ehjä käytetty.
Varaosa-autosta on irronnut lähes täydellinen paketti listoja, lamppuja ja laseja. Myös sisustus oli auton ikään nähden hyvässä kunnossa. Nyt edessä on loppujen ovien irroitus ja sitten tekniikan purku. Sen kunnosta ei ole tietoa, mutta kaiketi sekin kannattaa talteen ottaa. Pelleistä ei sen sijaan jälkipolville paljon muistoja jää. Konepelti ja takaluukku taitavat olla ainoat vähänkään kunnolliset. Keulapelti ehkä, mutta se pitänee ilmeisesti irroittaa leikkaamalla. Toinen etulokasuoja vaikutti myös kohtuulliselta. Lienee vaihdettu jossain vaiheessa uuteen.
fanal kirjoitti:Ajan patinoimat kilvet ovat osa auton historiaa, joten enpä taida niitä vaihtaa. Sisustan rispaantuneiden muoviosienkin vaihtoa viivyttelen. Onko mitään järkeä purkaa kojelautaa jonkun pienen muovinippelin vaihtoa varten? Käyttöautona Reksa palvelee ihan hyvin tuollaisenaan. Poika on noissa asioissa tarkempi, saa vaihtaa autoon uutta osaa jos haluaa sitten kun alkaa siitä huolehtia.
En minäkään kilpiä vaihtaisi, ensinnäkin aidot 70-luvun kilvet ovat väriltään kellertävämpiä kuin uudet (olivat siis jo uusina) joten uudet kirkkaan valkopohjaiset näyttäisivät väkisin vähän päälleliimatuilta eikä alkuperäisiltä. Alkuperäinen on kuitenkin tällaisessa autossa se paras vaihtoehto, ainakin minunkin mielestäni.
Tässä vielä photomankelin läpi vedettyä kuvaa Rekun kesäreissusta. Jos autoa pitäisi joskus lähteä myymään, netti-ilmoitukseen vois heittää sarjan noita ja katsoa tärppääkö.
Tekniikan purku eteni lopulta auton alle. Projektini etenemistä seurannut naapuri kävi oma-aloitteisesti nostamassa auton sitä varten kyljelleen, kun piipahdin välillä kaupassa. Edessä oli parin tunnin aherrus pakoputken, kardaanin ja vaihdelaatikon kanssa. Myöhemmässä vaiheessa talteen pitänee ottaa vielä taka-akseli ja pyörien tuentaan liittyvä tekniikka, jonka kunnosta tai sen määrittelemisestä minulla ei ole mitään hajua.
Seuraava kysymys kuuluu, miten moottorissa kiinni olevat vaijerit on paras irroittaa. Alustavan vilkaisun perusteella hommassa saattaa olla joku niksi. Ainakaan mitään selvää ruuvarikohdetta en huomannut.
Rälläköinnin kohteena ovat ovet. Kai ne olisi saanut tapeistakin irti. Koska emme keksineet siihen toimivaa niksiä, poika rälläköi ovet irti saranatapin ja pystypalkin välistä. En tiedä onko niille koskaan mitään käyttöä, ovien alaosat ovat ruosteessa, mutta lasit ja tekniikka kunnossa, joten päätyivät navetan suojiin. Paneelit ja kahvoihin liittyvät pikku tilpehöörit otin talteen jo aiemmin. Osalle niistä on tarvetta sinisessä Rekussa.
Keskiviikkona Rekku rullasi Sipoon moottorikahvilan suuntaan. Eniro opasti paikalle pitkän hiekkatiepätkän kautta. Vastaan hönki iltarasteille kiirehtäviä suunnistajia autoillaan, joten pelkäsin tosissani tuulilasin hajoamista. Moottorikahvilan pihalla parkissa kiilteli komea Opel GT. Ennen tätä kesää en sellaista ole luonnossa nähnyt. Poikakin ihmetteli, että onko Opel joskus tehnyt noin hienoja autoja.
Sinisen Rekun herättelystä tuli vuosi täyteen. Hauskaa on ollut. Eikä rahaa ole vielä palanut aivan hirveästi. Syyskuussa edessä on kuitenkin telakkakäynti, johon kuuluu hitsausta ja maalausta.