Rata-ajelua käyttöautolla?

[JnW]

Kiinnostaisi ensi kesänä käydä vähän radalla ajamassa omalla käyttöopelilla (tällä hetkellä V6ctra, mutta saattaapi vaihtua ennen kesää). Niin mitäs tossa nyt pitäisi sitten ottaa huomioon kun radalle lähtee ajelemaan. Ilmeisesti kovassa ajossa ainakin lämpöjä pitää seurailla ja hirveän montaa nopeaa kierrosta ei peräkkäin voi ajaa.

Jarruista sen verran, että levyt on menossa vaihtoon jossain vaiheessa vielä ennen kesää, niin kannattaisiko tuota ratakokeilua varten hommata jotkut hieman paremmat levyt, vai huomaako niissä ensikertalainen mitään eroa?

[smppa]

... ja hirveän montaa nopeaa kierrosta ei peräkkäin voi ajaa.

Tuo taitaa olla lähinnä jarruista kiinni. Jos jarrut kestää ja moottorin lämmöt ei nouse liikaa, niin ei ole estettä. Vakiojarruillakin pärjää, mutta kiinnitä jarrunesteeseen huomiota. Tavallinen neste riittää kunhan se on tarpeeksi tuoretta. Itse olen käyttänyt Motulin RBF 600:sta.

Rengaspaineet tuppaa nousemaan radalla, joten parin kierroksen jälkeen (tai ennen radalle menoa, jos renkaat on valmiiksi lämpimät) paineita vähän alas.

Sitten kun se radalla kurvailu alkaa tuntua hauskalta, ja vauhti hitaalta, huomaat että tarvii päästä kovempaa... Sitten lisää tehoa, parempaa alustaa, isompia jarruja, jne.

[ata]

Eipä siinä mitään ihmeellisiä ongelmia pitäisi tulla, jarrut on tosiaan yleensä se rajoittava tekijä, esimerkiksi Ahvenistolla jos käy, siellä pystyy ajamaan myös sellaista 60-80 km/h nopeutta jäähdytellen moottoria ja jarruja aina välillä, eli kannattaa ajaa vaikka aina sellaisella systeemillä, että ensimmäinen kierros renkaita lämmittäen rauhallisemmin, toinen kierros sitten voi olla kovempaa ajettu, ehkä kolmaskin, mutta sitten taas yksi kierros rauhallisesti jäähdyttäen moottoria ja jarruja ja sitten voi taas ajaa kierroksen-pari kovempaa ja lopuksi vielä yksi kierros jäähdyttelyyn ja sitten varikolle.

Itse tuli aikoinaan jo reilu 10 vuotta sitten innostuttua ajelemaan radalla aika paljon (tuli kierrettyä lähes kaikki mahdolliset ja osa mahdottomiakin ratapäiviä) ja autona oli Opel Vectra A GT 16V, jossa aluksi oli vakio sporttialusta ja vakiokokoiset renkaat. Sitten kun asiasta innostui, niin autoon ilmestyi H&R alustasarjaa ja Yokohaman katuslicksiä (vanteet toki piti vaihtaa näiden takia myös vähän leveämmiksi ja tuumaa isommiksi) jotka eivät sortuneet mutkissa alle tavallisten renkaiden tavoin ja kierrosajoista putosi näillä todella paljon vaikuttaneilla pikkujutuilla jopa n. 10 sekuntia... Autosta tuli todella nautittava ajettava radalla (tosin mukulakivetyksellä ajamisesta joita sekä Helsingistä että Hämeenlinnasta joissa suurimmaksi osaksi ajelen löytyy ihan tarpeeksi tuli ihan helvettiä) ja jarruthan siinä olivat kovilla ja paloja ja levyjä kului aika urakalla, en muista monetko levyt meni vaihtoon innostuksen aikana... alla kävi mm. orggislevyjä sekä Brembon ja Zimmermannin levyjä.

Oli se ihan hauskaa kyllä... Nyt viime vuosina ei ole tullut käytyä radalla kuin satunnaisesti, viime vuonna ei tullut käytyä kertaakaan, parina edellisenäkin kerran vuodessa, mutta jossain vaiheessa voisi verestellä muistoja ja se Vectrakin alustoineen on vielä tallessa säilytyksessä... Noilla nopeammilla omilla autoilla ei rata-ajelu ole ollut yhtä hauskaa, kun tehoa ja massaa on ollut enemmän. Vectran kanssa teho oli rajoittavana tekijänä ja alusta ei, mutta kun tehoa lisättiin 100 tai 200 hv, niin alusta ja renkaat muuttuivat rajoittavaksi tekijäksi, vaikka about samaa luokkaa olivatkin, ajaminen muuttui rasittavammaksi ja haastavammaksi eikä kierrosaikakaan juuri parantunut.

[Jukka T]

Lähtökohtana käyttiksen rata-ajeluissa on se, että auto on kunnossa; ei vuoda mitään ja osat on kunnolla kiinni.

Toinen juttu on porukka missä ajetaan; turvallisuus on aina oltava ykkösenä, jos joku edellä spinnaa tai muuten tekee jotain yllättävää, pitää olla marginaalia väistää eli kilvanajoa vain kilvanajovälineillä, missä on kilvanajoa varten riittävät turvavarusteet ja kuskilla riittävä taito (lähinnä tässä yhteydessä se väistämisen taito). Koko porukan on ajettava samalla tavalla, jos yksi driftaa, toinen hakee ajolinjoja keula edellä ja kolmas vasta opettelee, niin katastrofi on läheellä.

Ensimmäiset kerrat on otettava rauhallisesti, tuntumaa hakien, sekä kuskin että auton kestävyyden osalta, vasta kun on sinut itsensä, autonsa ja radan kanssa, voi alkaa yrittää yleensäkkään yhtään mitään.

Oma kokemus rajoittuu Ahvenistoon ja siellä voi vakioautolla ajaa alle kahden minuutin kierrosaikoja, 1:40 on kaiketi ennätys, mutta jo 1:50 on hyvin ajettu. Meidän porukan ennätys oli muutaman vuoden tahkoamisen ja alustan tuunaamisen jälkeen karvan päälle tuo 1:50, yleensä ajat pyörivät 1:55 kahden puolen, riipuen enemmän kuskista kuin kalustosta, paitsi tietysti -85 Suzuki Altolla ei alle kahden minuutin päässyt paraskaan kuski
Nämä siis tuolla 1990-luvulla -70 - -80 luvun kalustolla ajettuna, missä ainoa ajoa helpottava automatiikka oli sytytysennakon säätö (tai oli mulla pari kertaa vaihteistokin, mutta se kyllä lähinnä vaikeutti).

[Juutas]

Eli kannattaa ajaa sillai kevyesti ettei tuu kolaria. Se vituttaa sit maailman eniten jos siellä radalla onnistuu kahden auton voimin mälläämään ja on esimerkiksi rakennellut autot... Siinä saattaa tunteet kuumentua. Radalla täytyy pitää järki siellä kypärän sisällä vaikka kuinka tekis mieli näyttää. (ollut joskus kyydissä kun puskurit kohtas...)

[enne]

Ennen radalle lähtöä olisi hyvä muistella:
Koska on vaihdettu öljyt ja jarrunesteet
Ja tarvittaessa lisätä kyseisiä nesteitä

Tyhjentää auto ylimääräisestä romusta ja jopa "tarpeellisestakin"
(Mitä kevyempi sitä parempi)

Tarkistaa rengaspaineet
Rata-ajoa varten paineita voi maltillisesti laskea

Tarkistaa onko vakuutukset kunnossa myös radalla

Ja Radalla
...aluksi kannatta ottaa todella rauhassa.
Lämmittely, pari nopeaa ja jäähdyttely.
Ekan setin jälkeen on hyvä tarkastaa auto vielä, että onko mahdollinen rasitus aiheuttanut minkänlaisia ongelmia.

Ei siinä muuta oikeastaan. Mitä parempi alusta, renkaat ja jarrut sitä hauskempaa

(4.6. on MotoParkissa OPEL ratapäivät)

[jariz]

Tullu viisi kertaa käytyä ahvenistolla mv6 omegalla. Varsinkin noin painavalla autolla renkaat ja jarrut joutuu aika koetukselle. Viime kesänä koitin pakon sanelemana perus tarvike jarrupaloja eteen ja tuloksena oli että paloista alkoi irtoamaan pinta vähän isompina paloina kun kuuluisi ja jarrutuntuma meni aivan kauheaksi. Aikaisemmin olen ajanut Ebc redstuff paloilla ja ebc levyillä joilla ei ongelmia ilmennyt. Melkeinpä parani lämmetessään.
Myös koneen lämmöt huitelee aika korkealla kun pari kierrosta laskee kaasupohjassa.
Paras kierrosaika ollut 1.42 halpisrenkailla

Jos jarrunesteitä ja jäähdytysnesteitä ei ole vaihdettu vähään aikaan niin ainakin ne kannattaa vaihtaa.
Jarruiksi kelpaa kyllä esim. brembon tarvikelevyt ja hyvät palat.

Kiva puuhaa tuo on kyllä Suosittelen koittamaan!

[Timonen]

Mä huomasin toissa vuonna Alastarossa, että ostamani Ferodon katu/ralli-jarrupalat uusien Zimmermanin jarrulevyjen kera tosiaan antoivat tolle mun B-Veculle JARRUT, kuten Sarlin Race Teamin omistaja mulle kertoikin myydessään nuo jarrupalat.

Aivan tautinen pito!

Ja pito aina vaan parani jarrujen lämmetessä! Saatan ihan huoletta ajaa sen 5 kierrosta.