Homeentorjunnan lisäksi poikaa ovat työllistäneet haprastuneet muoviosat. Niitä on paikkailtu liimalla, muovinkappaleista ja tulitikuista kyhätyillä tukirakenteilla ja perinteiseen tapaan plastikmassalla.
Erityisen kosketusherkkiä tuntuvat olevan ovenkahvojen ympärysmuovitukset. Ne olivat kaikki neljä korjauksen tarpeessa ja murtuivat entistä enemmän kun ne irroitettiin. Poika sai ne kuitenkin korjattua, minkä lisäksi tilailin ehjiä alkuperäisiä varalle Kuopion suunnalta.
Naapuri innostuu kertomaan autoharrastuksestaan. Parhaimmillaan hänellä oli kuulemma 13 autoa, joista 9 kulki. Osa niistä on edelleen raatoina metsänreunassa. Niitä piti käydä katsomassa vähän tarkemmin, sillä joukossa oli myös tuttuja muotoja. Luonto oli kuitenkin jo lähes ottanut omansa takaisin.
Vaikka hylky on heikossa hapessa, siinä on edelleen varaosiksi käyviä osia. Jonkun verran autosta on onneksi evakoitu navetan suojiin. Ihmeelliset asiat sitä ihmistä alkavatkin kiinnostaa. Kuten oman onnensa varaan ruostumaan jätetyt metsäautot!
Tässä hassu pieni yksityiskohta. Oman Rekordin heikkoihin muoviosiin kuuluvat oven kahvan kehikot. Ne olivat kaikki neljä enempi vähempi vioittuneita ja hajosivat entisestään, kun poika irrotti ne ovesta kunnostusta varten.
Naapurin täysin kulahtaneesta metsäautosta vastaavat osat löytyivät ja irtosivat ehjinä. Asconan ovankahvojen muotin sisäosa oli valitettavasti vähän erilainen kuin Rekordissa, joten jatkoin jäljitystä netistä. Varalle on siis tulossa alkuperäistä Rekordin ovikahvaa ja nuo omatkin poika kunnosti, joten pian tässä on mistä valita. Parhaat autoon ja loput varalle.
Toi ovessa näkyvä Pioneerin kajarimalli oli myynnissä joskus 1980-luvun alkupuolella, 1983-1985 paikkeilla ainakin, kun muistan tuon etulevyn mallin ja yhdellä kaverilla oli tuollaiset autossaan noihin aikoihin. Eli kajarit eivät ole välttämättä ihan uudesta asti ovissa olleet.
Tässä poika tutkii naapurin navetan aarteita. Siellä on kohtuulliset varastot sekalaisia ja hyvin sekaisesti säilöttyjä Opelin osia. Ja kuten näkyy, navetastakin löytyi noita ovenkahvan muoviosia.
On kyllä hienossa kunnossa Reksa ikäisekseen.Herättää vanhat muistot mieleen.Tuollaisella tuli joskus liki 20 vuotta sitten ajeltua tosin koneena oli "woimapesä" 2.1 diesel.Oli talviautona uskomattoman hyvä etenemään lumessa.Siinä missä etuvetoiset jäivät hankeen kiinni Reksa mennä hörskötti eteenpäin .Ei muuta kuin vanhus kuntoon ja ajoon
Tässä lisää outoja yksityiskohtia. Vaihdekepin juuren suojamuovituksesta on menty läpi mattoveitsen kanssa. Edellisen omistajan mukaan tihutyö oli tehty merkkiliikkeessä, jossa vaihdekepin palauttimen jousi oli vaihdettu. Ei ollut asentajalla ilmeisesti käytössä ruuvimeisseliä. Toisaalta, onhan tuo muoviosa murtunut myös yläpäästään, joten se menee vaihtoon.
Tuo rikkinäinen kepin juuren suojapussi ei muuten tietääkseni ole D Rekordin alkuperäinen vaan 5-vaihteisen vaihteiston kanssa käytetty malleissa Manta B, Rekord E, Senator A ja Monza. D Rekordissa kaiketi alunperin sellanen haitarimallinen suoja kuten B commodoressakin: http://www.opel6070club.com/commodore-b ... ore-s2.JPG
Tuo vähän erilainen luksussuoja on auton alkuperäinen. Se selittynee sillä, että Rekord on sarjansa viimeisiä, eli 1977 syksyllä rekisteröity, ja sen kyljessä lukee vielä Berlina. Berlinalisää autossa on vähän siellä sun täällä, mutta siitä minulla ei täysin selvää kuvaa ole.
Pitää nyt katsoa, asennanko rikotun suojan tilalle perus-Rekordin kumitutin, jollainen pitäisi olla jo postissa tulossa, vai pitäydynkö tuossa "hienommassa" mallissa. Mutta ihan mielenkiintoinen tieto, että minun pitäisikin katsella E-Rekordin ym. varaosaa tuohon, jos haluan pysyä aivan samassa.
Kaikkineen, tuo Rekord on siis moottorin lämmitintä ja Roadstarin stereoita lukuunottamatta siinä kuosissa kuin se oli tehtaalta lähtiessä. Jopa kumiset lattiamatot vaikuttavat vuosikertatavaralta.
Kumihaitari saapui eilen postissa. Koska se ei kuitenkaan ole kyseisen auton alkuperäinen malli, jätin sen vielä varaosaksi. Tilalle asensin alkuperäistä kumiosaa muistuttavan nahkaversion. Konsolin irroittaminen vaati neljän ruuvin poiston. Vähän kyllä ihmettelen, että merkkihuolto on joskus vuosia sitten mennyt mieluummin suojan läpi mattoveitsellä. Ei ole varmaan ollut niillä ihan paras päivä.