Maakaasuauto pääsi taas talvitestiin, kun ennätyksellisen lämpimästä marraskuusta tultiin kylmään joulukuuhun. Uutisten mukaan joulukuun pakkaset ovat pysäyttäneet satoja dieselautoja teiden varsiin, kun niiden kesälaatuinen diesel on jäätynyt. Maakaasuautossa tätä ongelmaa ei ole, koska metaanin jäätymispiste on -182 ºC. Maakaasuautolla voisi ajaa vaikka Mars-planeetan napa-alueilla pelkäämättä polttoaineen jäätymistä. Kaasuntankkausasemilla on tehokkaat vedenpoistosuodattimet, jotta kaasuauton kaasupulloihin ei pääsisi vettä. Joulukuussa Combon ulkolämpömittari on näyttänyt pahimmillaan -24 ºC, mutta autossa on ollut mukavan lämmin. Ajoin 14 asteen pakkasessa kaasupullot tyhjiksi, koska halusin nähdä kuinka paljon maakaasua saan mahtumaan kaasupulloihin pakkasessa. Kaasutankkausasemat ovat varustettu lämpömittarilla, joka kompensoivat kaasunmäärää lämpötilan mukaan: mitä kylmempää, sitä vähemmän kaasua saa. Tämä on sen vuoksi, etteivät kaasuauton kaasupullot joutuisivat liian suurelle painerasitukselle, kun kylmässä tankattu kaasu alkaisi laajeta lämpimässä autotallissa. Sain tankattua 14 asteen pakkasessa 15,06 kg metaania, kun 25 asteen lämpötilassa olen päässyt lähelle 17 kg.
Marraskuu 2009 oli mitatun historian lämpimin marraskuu, kertoi ilmastomuutoksen kieltäjä Roy Spencer. Tekniikan maailma lehdessä 22/09 sivulla 80 kerrotaan uudesta marraskuun ennätyksestä jään vähyydestä. Ikinä ihmiskunnan historian aikana jäätä ei ole ollut näin vähän marraskuussa pohjoisnavan ympärillä; sekä laajuudessa, että tilavuudessa mitattuna. Tämä ennätys on helppo rikkoa tulevina vuosina.
Lopuksi vastaan TJT esittämiin kysymyksiin, koskien tähtitieteilijöiden esittämää taulukkoa CO2 vaikutuksesta neljällä aurinkoa lähimpänä olevalla planeetalla.
TJT kirjoitti:Minkä takia sitten marsin pintalämpötilaan ei "kasvihuonekaasuilla" ole juurikaan vaikutusta, vaikka kaasukehästä suurin osa on hiilidioksidia?
Hiilidioksidi lämmittää Marsia vain 5 astetta, koska CO2 on vähän 5-10 mbar, ja Marsin on kaukana auringosta.
TJT kirjoitti:Kuinka paljon marsin kaasukehästä on ollut hiilidioksidia silloin, kun siellä on ollut tuo mainitsemasi "voimakas kasvihuoneilmiö" ja ollut meriä, järviä ja jokia, jos siellä nyt on 95,23%?
Tähtitiede ei vielä tiedä, kuinka paljon Marsin ilmakehässä on ollut kasvihuonekaasuja miljardeja vuosia sitten, mutta sitä on ollut paljon. Marsin meret lainehtivat 4 miljardia vuotta sitten, ja ajanjakso kesti 500 miljoonaa vuotta.
TJT kirjoitti:Prosenttilukuna maan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on niin mitätön, ettei tuo taulukko enää niin yksiselitteisesti kerrokkaan kasvihuonekaasujen vaikutuksesta
Tähtitieteilijät sanovat, että vaikka hiilidioksidin määrä näyttää pieneltä, niin sen vaikutus on suuri, koska CO2 peite ylettyy maapinnasta aina kymmenien kilometrien korkeuteen, ja koska se imee itseensä energiaa laajalla infrapuna-alueella (8-18 µm).
TJT kirjoitti:Kuinka paljon kaasunpaine vaikuttaa planeetan pintalämpötilaan?
Kaasunpaineella ei ole merkitystä, jos kaasu ei ole kasvihuonekaasu. Jos Venuksen paksu hiilidioksidi-kaasukehä korvattaisiin yhtä paksulla typpi-kaasukehällä, niin Venuksen lämpötila putoaisi 511 astetta, ja se olisi -34 astetta.
TJT kirjoitti:Maan pintalämpötilaan vaikuttaa myös maan kiertorata, joka on muodoltaan soikea, joten etäisyys aurinkoon ei ole vakio.
Myös pilvien määrä(jotka muuten saasteiden myötä lisääntyvät) heijastavat auringon säteitä ja laskevat pintalämpötilaa.
Tähtitieteilijöiden antamia lukemat ovat pitkän ajan keskiarvoja, ja niihin sisältyy muutaman asteen virhemarginaali. Olisi hauska nähdä minkälaiset lukemat antavat ilmastomuutoksen kieltäjät näistä neljästä planeetasta.
TJT kirjoitti:Jos hiilidioksidi nostaa lämpötilaa, niin minkä takia aikain saatossa maapallon historiassa on käynyt niin, että ilmaston lämpötilan nousua on seurannut 500-800vuotta myöhemmin hiilidioksidin määrän kasvu, eikä toisinpäin?
Tässä varmaankin viittaat jääkauden lopulla olevaan 800 vuoden viiveeseen lämpötilan ja hiilidioksidin nousun välillä. Ilmastomuutoksen kieltäjät väittävät, että ilmastotieteilijät tuijottavat pelkästään maapallon hiilidioksidipitoisuutta. Tämä ei pidä paikkansa, sillä ilmastotieteilijät mittaavat lukuisia eri parametrejä. Kosmista ja auringon säteilyä mitataan satelliiteilla, maassa mitataan lämpötiloja, ilmanpaineita, jäätiköitä, meriä, kosteutta, pilviä, kasvihuonekaasuja (myös lämpötilaa alentavia), hiukkasia, saasteita, tulivuoria, mannerten liikkumista ym. Ilmastotieteilijöiden mukaan pääsyy noin 100’000 vuoden välein toistuviin jääkausiin on Milankovićin jaksot. Milankovićin jaksot eivät kuitenkaan riitä yksin selittämään jääkausien ankaruutta; tarvitaan vahvistavia tekijöitä. Yksi vahvistava tekijä on lisääntyvä lumi ja jää. Lumi ja jää toimivat peileinä, jotka heijastavat auringonsäteitä takaisin avaruuteen. Jääkauden alkaessa hiilidioksidin määrä jatkuvasti putoaa ilmakehässä aina 170 ppm. CO2 sitoutuu meriin ja maaperään vähitellen ilman kylmetessä. Kun jääkaudesta aletaan toipua, niin merien ja maan lämmetessä palautuu vähitellen – 800 vuoden viiveellä - hiilidioksidia ilmakehää lämmittämään. Palautekytkentä on jatkuva prosessi: mitä enemmän hiilidioksidia sitä lämpimämpää, ja mitä lämpimämpää sitä enemmän CO2 vapautuu jään alta ja merestä. Taaskaan en voi olla painottamatta, että hiilidioksidi ei ole ainoa feedback jääkausissa, mutta se on tärkein. Tästä asiasta on lukuisia tieteellisiä tutkimuksia; lue esimerkiksi Nicolas Caillon, Jeffrey P. Severinghaus, Jean Jouzel, Jean-Marc Barnola, Jiancheng Kang, Volodya Y. Lipenkov: ” Timing of Atmospheric CO2 and Antartic Temperature Changer Across Termination III”.