Opel Club Finland (OCF)

Hei,
Ajattelin erään Opelin logon keskimmäisen osan nimeä kantavan syvästi harrastavan perheen jäsenen yllytyksestä aloittaa jonkinmoisen "projektikuvauksen" eräistä täyskuisesta syysiltaisen autokuumeen akuutin iskemisen seurauksista.

Syyskuun 2020 viimeisen viikon tuntumassa naamakirjan harrastajaryhmässä oli mielenkiintoinen ilmoitus otsikolla;
"Opel calipra 2,5"
kommenttikentässä;
"Tämmöinen auto olisi jouten 230000Km ajettu.Ikäsekseen tosi hyvä kuntoinen tänään leimattu.Saa tarjota jotain"

ja alla perinteistä fb huutelointia alihintaisine tarjouksineen ja ehdotelmineen, kunnes joku kerkesi jo huudella;

"Tonni ja 9-3 saab kaupanpäälle".

Noh, kyseinen yksilö herätti useammankin harrastajan kiinnostuksen ja herätti pientä keskustelua porukan kesken, että mikähän tässä on jutun juonena. Torstai alkuillan miitissä ko.autosta kaiveltiin vähän yksityiskohtia esille Trafin palvelusta ja todettiin että jahas. On ilmeisesti oikea auto, myyjän sukunimikin täsmää rekisteritietoihin, ei ole verovelkaisena käyttökiellossa ja liikennevakuutuskin on otettuna, joten ei muuta kuin jatkamaan kaupanhierontaa myyjän kanssa. Ostajaehdokkaita oli jo jonossa perjantaille ja lauantaille, hintakin jo sovittuna, joten kun kerran pöydällä oli "Luvattu tonni huomenna perjantaina",
niin eipä siinä muuta voinut kuin tarjota;
jotakuinkin tyyliin;
"mites ois tonni tänään, ilman turhia renkaidenpotkimisia?"

Alunperin tarkoitus oli jättää tää auto hakematta, sillä eräällä harrastajakollegalla oli suunnitelmissa mennä katsomaan sitä lauantaina, mutta perinteisestihän näiden mahdollisten hyvien diilien kanssa käy niin, että jos ei toimi _heti_ niin joku muu nappaa pois kuljeksimasta. Joten logiikkana toimi myös se, että ko-auton voi käydä "pelastamassa", ettei kukaan ulkopuolinen ehdi viedä sitä välistä, niinkuin tässäkin tapauksessa olisi suurella todennäköisyydellä käynyt.

Pikkuisen hälytyskellot toki soi, koska kuvaa leimapaperista ei näkynyt puhelimessa, sekä yksityiskohta siitä, että autossa oli kulemma niin huono akku että apuvirralla pitää käynnistää. (näin muutaman vuoden Calibroja harrastaneena, akunnavan irrotus on enemmän kuin vähän tuttu toimenpide vikakoodien tilapäisessä nollaamisessa, joten lähtökohtaisesti aina ajattelen tällaisia pahimman kautta.)
"Toisaalta, mitäpäs siinä menettää jos käy katsomassa, muuta kuin parinsadan kilometrin reissun bensat."-ajatusten saattelemana pikaisen akun noutamisen varastosta ja pankkiautomaatilla käymisen jälkeen lähdettiin Medpoore ´n kanssa yötä vasten maaseutumatkalle.

Paikanpäälle päästyä laitoshan oli ihan eheähkön ja alkuperäiskuosisen oloinen, konehuone näytti tutulta siistiltä v6-calsun konehuoneelta. Akku paikalleen, kone käyntiin ja vajaillahan se käy.
Bensatankki tietysti lähes tyhjänä, ettei oikein koeajoakaan voisi suorittaa.

Kaikenlaista sitä...

Mutta hei, autohan on VASTA LEIMATTU, niin mitäpä sitä koeajamaan, työkseen auotoja tarkastava inssihän sen on jo juri tarkastanut!
Siinä sitten samalla kauppakirjoja pihavalon loisteessa rustatessa,
myyjä panttaa leimalapun esittämistä viimeiseen asti ja delegoin paperien kattomisen Medpoorelle,
joka tyynesti vaan kehottaa ostamaan pois.

Olkoonkin että katsastustodistuksen loppulauselmassa lukee;
"HYLÄTTY".

Tää ei nyt ollut ihan sitä mitä luulin olevani menossa hakemaan, olin menossa hakemaan tuoreella leimalla olevaa tonnin talvilintaa, mutta kävikin vähän toisin. Vaan pitäähän ihmisellä harrastuksia olla, joten olinpa vaihteeksi onnellinen leimaamattoman, käyntivikaisen, ilmeisen kosteusvaurioisen, umpihomeessa&sammaleessa olevan v6 Calibran omistaja.
Riskinä taas vaihteeki että kyseessä on pohjamätä liikkuva varaosakasa, mutta tällä kertaa sentään edes osin oikealla tekniikalla; kesäauton varaosiksi.

Noh, autohan nilkutettiin takaisin stadiin, lähimmän bensiksen kautta. Onneksi näissä vekottimissa riittää hönkää rauhalliseen iltaliikutteluun, vaikka ei voi olla varma käykö se peräti neljällä, vai välillä hyvin hyvin nopeasti ohimenevän hetken jopa viidellä?
Vikavalo palaa tuttuun tapaan ja sen sammuessa koneen vähän enemmän lämmettyä ensimmäinen epäilys on, että se vikavalon polttimo paloi loppuun, eikä niinkään että vikatila olisi mennyt ohitse.
Illalla kotiin asti selvittyä oli aika uneton olo, koska ei taas tiedä ostiko juuri tonnilla loppuunajettuja varaosia,
vai tuleeko tuosta vielä inhimillisellä hieromisella jonkinlainen toimiva vekotin... ?

Mutta vastauksen alkua edeltävään kysymykseen ja juonenkäänteiden etenemisestä selviää lisää "ensi jaksossa."!

...Seuraavana la aamuna sitten äärimmäisen pirteänä n.3tunnin yöunien jälkeen kohti motonettiä; ostoslistalla runsaahko nippu "perus huolto-osia".
Molemmat ilmansuodattimet, öljynsuodatin, bensansuodatin, nippu tulppia, torxisarja, ämpärillinen puhdistusaineita&tarvikkeita, tiivisteitä, tiivisteliimaa, pakoputken paikkausainetta.

Whatsapp keskustelu erään hyvinkin teoriaorientoituneen Opel ja Calibra-harrastajan kanssa alkaa pikkuhiljaa valottamaan omallekin päälle mitä tuli haettua;
Suomiautoperspektiivistä;
"V6 Calibroja on ensirekisteröity suomeen koko malliston valmistuksen aikana kokonaiset 9 kappaletta. Kyllä, yhdeksän."

Tämän jälkeen pientä eri tietokantojen ahkeraa ristiinvertailua ja asioiden selvittelyä, päädytään lopputulokseen;
Tämä auto on dokumentein yksilöitävisä viimeiseksi Suomessa Suomeen valmistetuksi v6 Calibraksi, sekä samalla, mikäli oikein ymmärsin, ilmeisesti koko Calibraperheen huomioiden yhdeksi kolmesta viimeisestä Uudenkaupungin tehtaalta lähteneistä calsuista (tai ainakin ns.suomisuomicalsuista).

Alan pikkuhiljaa ymmärtää ihmisten hehkutuksen päälle, mutta onneksi ei ole aika miettiä sellaista enempää, sillä tässä on nyt kuitenkin käsillä kaikesta hehkutuksesta huolimatta käyntivikainen, homeinen, sammaleinen pellonlaidalta pelastettu Opelinraato, joka pitäisi pikimmiten saada leimakelpoiseksi, saatikka suhteellisen turvalliseksi kuljettajan&matkustajien hengitysteille, mutta sitä ennen tietenkin on perattava läpi kaikki mukavuudet ja jännyydet mitä autosta&alkuperäisitä papereista löytyy.

Orkkis huoltokirja, huollettu ahkerasti ja tunnollisesti vuoteen 2017 saakka, osia on vaihdeltu ahkerasti, mukaan lukien ilmastointi, laturi, akkuja säännöllisin väliajoin, jne jne. Mukana taisi olla alkuperäiset ensimmäisen omistajan dokumentit, suomenkielinen käyttöohjekirja(tämä tuli tarpeeseen, saksankieleni on jopa huonompaa kuin 10 sanan venäjäni.), alkuperäinen opelin varoituskolmio sinetöidyssä pakkauksessaan, ensiapulaukku, ilmastoinnin ylimääräisiä putkia&osia joille voi joskus tulla tarvetta, alkuperäiset työkalut&tunkit&muut täysin käyttämättömänä mutta korroosion syömänä...

Mutta nyt sen käyntiongelman pariin!
Sytkä, Bensa, Happi. Tässäpä tämä pyhä kolminaisuus jonka saumaton toimiminen insinöörien suunnittelemalla tarkkuudella on kriittistä halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Bensanpaineensäätimen läheinen "mikä tän venttiilin nimi nyt onkaan"-vuotaa lievästi, mutta ainakin siellä on siis bensalinjoissa painetta, jolloin mikäli suuttimet tms eivät ole täysin tukossa, niin bensansaanti tuskin on ongelma. Happea kai nää vaparit saavat suhteellisen hyvin ihan omaan tarpeeseensa, eikä imupuolella muutoinkaan vaikuta olevan mitään vuotoja, joten ilmeisimmät syylliset ovat; tulpat, johdot, puola. Aloitetaan huolto siitä perinteisimmästä, eli mitä kuuluu sytytystulpille MUOVIVENAKOPPAISESSA v6 Opelissa.

Eli aloitetaan tällä aina niin ihanalla perinteisellä; "jos haluat tehdä tälle koneelle mitään, aloita irroittamalla imusarja." Noh, onneksi tekemässä on itseäni osaavampia innostuneita käsipareja, jolloin tässä ei montaa minuuttia mene. Pian kun venakopan kansi on irti, alkaa käyntihäiriön yksi syistä olla selvillä. Taemmat tulpat uivat parin senttimetrin syvyisessä öljylammikossa. Tulpat irti. GM¨n tulpat. Vitsaillaan hieman "ensiasennustulpat, todennäköisesti, ei näitä kukaan jaksa vaihtaa..." Mutta täysin käyttäämättömän näköiset, joten arvuutteluksi jää, minähän vuonna ko.tulpat ovat viimeksi nähneet kipinää, jos koskaan. (etummaiset tulpat tiedettiin vaihdetuiksi, mutta vaihtoon nekin, ihan vaan koska. Säästellään jossain muualla kuin tulpissa, ottaen huomioon se vaiva mikä näiden vaihdossa aina on.)
Öljyä pois tulpanrei¨stä sen mitä saadaan, venakoppien muovikannet putsaukseen, uutta tiivistettä paikalleen liimaa. ***sti liimaa, ja ei muuta kuin toivomaan parasta.

Kone käymään, ja putkesta tuleva palavan öljyn katku on aika huumaava. MUTTA, sehän kävi jo ainakin viidellä! Loistavaa edistystä!
Eli, tässä rupeaa pieni ihminen miettimään; "jos tähän ei ole vaihdettu takatulppia vuosiin ja vuosiin, jos tätä on käytetty vajailla pidempiä aikoja, niin kuinka suuren kuormituksen vajailla käyttäminen on mahdollisessti tehnyt puolalle?" (samalla vilkaisu tulpanjohtoihin, joissa on yhä alkuperäiset tehtaan numerointimerkinnät paikallaan... Ei helv. Tässä laitteessa on ilmeisesti alkuperäiset tulpan&puolanjohdot, tällä on rullattu 230tkm. Normaalihko vaihtoväli tulpanjohdoille on joidenkin hätähoususuositusten mukaan jotain 80-120tkm luokkaa, konservatiivisempi suositus kai ehkä vähän enemmänkin, MUTTA että alkuperäiset tulpanjohdot?!?!? Eli, eipä tarvitse hirveesti veikkailla seuraavaa käyntihäiriön aiheuttajaa. Todennäköisesti kuolleita johtoja ja tai puola.
Johtojen ja puolien testauksilla päädytään lopputulokseen; "nelonen ei anna minkäänlaista kipinää". Testataan varmasti ehjällä johdolla. "ei kipinää". Eli toisinsanoen, puola kuollut "nelosen" kohdilta.
MUTTA HEI, tämän teorianhan voi varmistaa. Tottahan toki jokaisella autoharrastajalla sattuu lojumaan yksi kappale vanhoja _erilailla ja vähän vähemmän rikkonaisia_ c25xe/x25xe'n puolia kaapinpohjalla, joten ei muuta kuin hakemaan vähemmän rikkinäinen puola (pätkii vasta kierroksilla, pahenee lämmetessä, pahimmat katkokset "vitosessa"), heitetään se paikalleen ja Voila. Käy kaikilla. Ainakin tyhjäkäyntiä. Ei tämä vielä lopullinen korjaus ole, mutta taas askelen lähemänä leimakonttorisedän kiusaamista!

Vaan jätetään jotain hienosäätöä sunnuntaillekin, joten seuraavaksi siirrytään taas tavaratiln kimppuun.

Takakonttia tutkiessa käy selväksi että kosteutta on vuotanut hitusen sisään ja vararengaskotelon vedenpoistoaukko on tukossa. Vararenkaan alla oleva alkuperäinen vaimennusmatto ei mene pelastettavaksi vaikka kuinka pussihousuttaisi.
(harmi ettei tullut otettua kuvaa, se oli rehellisesti puhdas pyöreä sammalmatto.)
Toisella laidalla sivukoteloita ja vähän jokapuolella on hometta, joten ei muuta kuin imurit laulamaan, puhdistusaineita ja vanhaa kunnon hinkkaamista ja hinkkaamista vain, kyllä tästä selvitään.
On tämä tehty joskus ennenkin.
Pahempiinkin pommeihin.
Mutta ei näistä tahtoisi hirveästi kertoilla, sillä pitihän tän olla sellainen hehkutettava;
"kävin hakee mintin harvinaisuuden puoli-ilmaiseksi"-brassailu, mutta todellisuus on, että onhan tässä työtä jotta tästä hyvä tulee.


(note to self; bensansuodatin, pakoputki, jarrut.)

Olihan tuossa juu, kaikkea kivaa ylläriä, esim oikea etujarrulevy yritetty rälläkällä putsata ruosteesta sisäpuolelta ja perinteisiä ylimääräisiä antureita jätetty roikkumaan kun johdot menee sellasista väleistä ettei vetämällä saa pois mutta viitti sitä johtoakaan katkoa. Autossa oli vanha kampuran asentotunnistin jätetty kylmästi roikkumaan johdostaan irti ja uusi bensahuurujentakaisinkierrätysventtiilivaimikäsenytolikaan liitetty mutta vanha jätetty kannakkeeseen paikoilleen. Omassa vanhassa V6 vectrassa kirosin jo kerran tätä ongelmaa kun tulppa/venakoppajumpan jälkeen mietin miksi auto käy päin vittua ja olin kytkenyt vanhan, irralleen roikkumaan jätetyn nakuanturin, uuden paikallaan olevan toimivan anturin sijaan. Näitä näkee jo turhankin usein

Joku sekalainen ajankohta saman viikonlopun aikana.
Bensansuodattimen irrottaminen on mielenkiintoista, sillä ei tiedä murenisiko se helpommin irti puristamalla, tai kiskaisemalla napakasti irti, vai kiltisti umpiruosteista kiinnitytä auki ruuvaamalla.
Pussihousuttaminen vie voiton, joten irrotellaan hyvin hyvin nätisti ja varovasti, saaden samalla pelastettua alkuperäinen kiristyspannan ja suodattimen välinen pehmustelenkki. Uusi suodatin paikalleen, letkujen kiinnitysosat olivat pelastuskelvottomia, joten uutta vähän käytettyä kiristintä vain paikalleen.

Pakoputken paikkaus seuraavaksi. Tätäkään en ole ennen omin käsin tehnyt, joten nyt oli mukava harjoitella. Ei siitä ammattimiehen tekemä tullut, mutta jos nyt jo toisella yrittämällä sai sen verran tukittua reikiä että se sen yhden leimakonttorilla käyttämisen kestää. Uusittavahan se takapääkin on, ennen pitkää. Mutta nyt tärkeintä oli saada se vaan leimasta läpi, että siirtelyä varten ei tarvitse pelätä joka kerta erikseen tonnin mätkyjä, tahi hakea lainkuuliaisena kansalaisena siirtokilpiä.

Eli tässä vaiheessa on kaikki perushuoltotoimenpiteet tehty, kone käy välillä rikkonaisesta puolasta huolimatta kaikilla, joten ei muuta kuin vielä vähän ylimääräistä polttoainejärjestelmän puhdistusainetta tankkiin, tankki täyteen ja vähän ylimääräistä kenkää mahdollisten käyttämättömyyden&ties miten kauan vajailla ajamien aiheuttamien tukosten avaamiseksi ja toteamaan että eiköhän näillä uskalla jo kontorilla käydä.
Vikalistassa siis oli käytännössä vain päästöt sekä takarekisterikilven vasen valo.
Rekkarikilven valossa pieni kosketushäiriö, herää neppamalla sormenpäällä valoa, joten ei muuta kuin leima-aikaa varaamaan maanantai-aamuksi.

Maanantaina sitten tietysti lakisääteisesti "suorinta tietä" katsastuskonttorille, eikä suinkaan mitään ylimääräistä hieman pidempää moottoritielenkkiä koneen kunnolla kuumaksikäyttämistä varten...
Tai no, tunnustan ehkä lipsauttaneeni vahingossa rampista väärään suuntaan vievälle tielle ja huomanneeni suunnistusvirheeni vasta n. 30km väärään suuntaan ajettuani. Inhimillinen erehdys. Aurinko häikäisi sen verran että kai tämän erehdyksen ymmärtää.
Tietenkin tämän pienen virhesuunnistuksen seurauksena sitten tulikin sen verran kiire leimakonttorille, että piti hieman antaa kovemmin kenkää, muutoinhan tietenkin tällaisilla autoilla aina jurnutetaan sitä tasan 80km/h, mahdollisimman ympäristöystävällisen ja polttoainetta säästelevän ajotavan mukaisesti. Leimakonttorin pihalla vielä varmistus että rekisterikilven valot palaa, ja ei muuta kuin avaimet tiskille ja sormet ristiin.

Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen, Inssi tulee hallin puolelta toimiston/odotustilan puolelle ja kysyy "Tulisko Calibran omistaja hallin puolelle?". Tässä vaiheessa tulee vähän jännä fiilis, sillä en ihan hetkeen muista että inssi ois käynyt pyytämässä hallin puolelle, ellei kyseessä ois jotain "katso nyt oikeesti itsekin mikä tässä on niin päin ***", -joten sydän pomppaa jo kurkkuun.

Noh, inssi kysyy vaan et "pikkaisen on co-arvot korkeat?" johon sitten häthätää selittämään et "pitkä viikonloppu tallilla, tuore pelastusprojekti, ei ihan löytynyt kaapinpohjalta viikonloppuna täysin ehjää puolaa, kolme vuotta seisseen auton polttoainejärjestelmien huuhtelu kesken, jne jne jne..."
käytännössä sit inssiltä pettää pokka ja lyö paperit käteen "rekkarin valo ei palanut äsken, muuten hyväksytty!"...
Prkl. Samalla tuli sellainen olo et sekä vähän kiusasi tahallaan, että tietyllä tavalla kumminkin huomasi hyvin, että vielä on harrastusten ja "vanhojen" vehkeiden päällekin ymmärtäviä ihmisiä jotka osaa arvostaa sitä että yritetään tämmöisiäkin laitteita pitää kasassa.
Voi olla että ei ole ihan hetkeen käynyt Calibraa tuollakaan katsastuskonttorilla, saatikka näin yleisilmeeltään alkuperäiskunnossa olevaa yksilöä.

Ai että. Nyt on siis vuoden leima Tonnin Calibrassa, ei muuta kuin huoletonta ajoa vaan, vai miten se menikään. Valitettavasti todellisuus on, että tästä se lysti tietysti vasta alkaa. Nyt on enemmänkin vain vuoden voimassa oleva siirtolupa, jotta voi paremmin rueta paneutumaan siihen, että mitä tälle ihan oikeasti tehdään.

Ihan heti en typerämpää homma keksi autolla tehtävän,kuin ajella liikennekäytöstä poistettuna.

Ilmeisesti tätä harrastettu kun pelätään tonnien kuluja?

nuor kirjoitti: 19 Loka 2020, 19:39 Olkoonkin että katsastustodistuksen loppulauselmassa lukee; "HYLÄTTY".

Tämä on joidenkin netin yksityisten autokauppiaiden näkemys - katsastettu tarkoittaa katsastuksessa käymistä riippumatta katsastuksen tuloksesta - erittäin raivostuttava tapa tulkita asioita

?! kirjoitti: 29 Loka 2020, 08:42 Ihan heti en typerämpää homma keksi autolla tehtävän,kuin ajella liikennekäytöstä poistettuna.

Ilmeisesti tätä harrastettu kun pelätään tonnien kuluja?

Tämä. Ei ihan mahdottomasti maksa kun edes liikennekäyttöön ottaa. Melko paljon tulee halvemmaksi jos jää kiinni leima ummessa vs liikennekäytöstä poistettuna.

Kuvia?

ascona_c kirjoitti: 30 Loka 2020, 14:56Kuvia?

Syystä tuntemattomasta talviajopäivillä 2020 käteismaksaneen allekirjoittaneen foorumioikeudet eivät ole sillä tasolla että saisin kuvia vielä laitettua. Enkä jaksa aiheesta enempiä jankata, niin voi olla että kuvienlisäysoikeudet menee ensivuodelle, vaan mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.
(katsotaan mikäli kaveri joku kaveri jaksaa nähdä vaivaa ja dumppailla kuvia tähän postaukseen.) Toki, tästä ei vielä ole tullut niin "sillä silmällä" kuvia räpsittyä, vaan hyvähän se olisi projektidokumentaatiotakin tehdä.

Lainkuuliaisuudesta, verojen maksamisista ja liikennekäyttöönottojen oikeellisuuksista huolestuneille lainkuuliaisille kanssaharrastajille myös tiedoksi, että ko.ajoneuvo ei ole ollut allekirjoittaneen hallinnassa yhtäkään kokonaista päivää ilman että siinä joko olisi siirtokilvet, vakuutukset, virallinen liikennekäyttöönotto tahi siten, että ko.ajoneuvo on ollut matkalla katsastusasemalle.

tikola kirjoitti: 29 Loka 2020, 10:09

nuor kirjoitti: 19 Loka 2020, 19:39 Olkoonkin että katsastustodistuksen loppulauselmassa lukee; "HYLÄTTY".

Tämä on joidenkin netin yksityisten autokauppiaiden näkemys - katsastettu tarkoittaa katsastuksessa käymistä riippumatta katsastuksen tuloksesta - erittäin raivostuttava tapa tulkita asioita

TÄMÄ, niin tämä. Mikäli kyseessä ois ollut joku 2000-luvun leimallinen loppuunrääkätty Astra-tms mitä oisin käyttikseksi ollut hakemassa, olisi keskustelun sävy ollut ostotilanteessa aikas tulikivenkatkuinen, vaan koska kyseessä oli omaan silmään näine pikku detaljeineen käypäinen laite, niin no, mitäpä sitä pikkuasioista keskustelemaan. Voisin vain kuvitella että jossain muussa tilanteessa jollakulla muulla "tänään leimattu"-myyjällä on vuosien varrella jos nyt ei "nenä kipeytynyt", niin ainakin tullut hyvin hyvin huono mieli, mikäli on moinen pikku "väärinymmärrys" aiheuttanut turhan reissun vähän temperamenttisemmalle ostajakanditaatille. Vaan toisaalta, oppipahan tässä jatkossa itsekin vähän lisää. Seuraavissa mahdollisesti vastaavissa tilanteissa, täytyy siis oikeastikin vaatia se leimalappu jossa näkyy "päiväys, hyväksyntä, auton tiedot ja vikalista". En vaan itse näkisi että tuon kaltaisessa toiminnassa mikä käy paikanpäällä kuitenkin ilmi on yhtään mitään voitettavaa yhdellekään kaupankäynnin osapuolelle. Riskejä siinä ainakin on mielestäni enemmän kuin hyötyä!

Muutama kuva pimeässä äsken napattuna tästä autosta. Omasta mielestäni se on kyllä keskimääräistä siistimpi Calibraksi, räpeltämätön ulkoisesti ja sisustaltaan ja tosiaan viimeinen Suomessa uutena myyty Calibra V6 ja kolmanneksi viimeinen Suomeen uutena rekisteröity Calibra ylipäätään.

Siistihän se on

nuor kirjoitti: 31 Loka 2020, 12:57 Seuraavissa mahdollisesti vastaavissa tilanteissa, täytyy siis oikeastikin vaatia se leimalappu jossa näkyy "päiväys, hyväksyntä, auton tiedot ja vikalista".

Ei tarvitse koska sen näkee Trafin sivuilta myös. Aiemmin siellä näki myös verovelvollisen nimen, eli kerran myyntipalstalla havittelemani auton myyjän nimi oli Matti, mutta Trafilla verovelvollinen oli Allan/Terno - siitä pystyi tekemään johtopäätöksiä myös

Harmi, että tuo blokattiin tietoturvasyistä, koska se oli ihan hyvä lisä, eli netistä näki auton absoluuttisen omistajan nimen myös jonkin aikaa. Vai onko se niin, että ne saa edelleen jos maksaa sen muutaman euron?

Taitaa saada maksullisesta mutta toi leima näkyy julkisissa rekk.numerolla tai vin koodilla

?! kirjoitti: 29 Loka 2020, 08:42 Ihan heti en typerämpää homma keksi autolla tehtävän,kuin ajella liikennekäytöstä poistettuna.

Ilmeisesti tätä harrastettu kun pelätään tonnien kuluja?

Tosiaan kirjoittajalla menny varmaan vähän ohi nuo kastastamattomalla autolla ajamisen seuraukset, siitähän ei lähde kuin kilvet+ rikesakko. auto oli kyllä liikenteessä ja vakuutuksissa, ei vain ollut ajoaikaa kun katsastus ollut ummessa auton leimauksen aikaan. Siirtokilvillä muut liikuttelut paitsi auton haku mikä kellon ajasta johtuen hoidettiin katsastus aika kikkailulla ja itse konttorikäynti ajanvarauksella myös.