Opel Club Finland (OCF)

Otsikon mukainen lelu tuli ostettua vappuviikonloppuna kesän puhteiksi. 296tkm ajettu, -90 vuoden malli, oleillut viimeiset 20 vuotta samalla omistajalla joensuun seudulla, missä viimeiset 2 vuotta seisomassa. GL, ei s-peilejä, s-laseja, ei ABS - jarruja taikka airbageja. Sumarit puuttuu, ei takapenkin niskatukia, eli varsinainen karvalakki. Toisaalta vähemmän vikoja korjattavana tai muita ongelmia. Autoa oli jo aiemmin käyty hankien keskellä katselemassa (HKI-Lieksa, 430km suunta) joten ei ihan sika säkissä tullut ostettua... Reissu tehtiin laina-skodalla, koska Omegan kanssa kustannukset olisivat pompanneet sen verta paljon, että koko operaatioon käytetty summa olisi tuonut jo muitakin vaihtoehtoja. Matkaan varattiin 24h ja matkalle lähdettiin ajamaan yötä myöten, 3 kuskia ja matkaseuraa. Määränpäässä oltiin seuraavana aamuna 7 pintaan, missä sovittiin myyjän kanssa auton noudosta. Auto saatiin hyvin nopeasti trailerille ja sen jälkeen oli enää muutamien sovittujen osien nouto (2000 Perä ja hieman nippeliosia) Auto saatiin hesaan iltapäivällä, missä se ajettiin suoraan trailerilta halliin odottamaan huoltaja.
Torstaina 4.5 oli omassa lähihallissa varattu aika nosturille, että pääsi pakolliset huollot (öljyt, tulpat, suodattimet, hihnat) tekemään.

Hallissa autoa pääsi myös enempi tutkimaan ja vikoja etsimään. Suurin osa tehtävistä korjauksista ovat auton ulkopinnassa, takakaaret olivat jo tarvikepelleillä korjatut mutta jälki oli huonoa ja katto oli kärsinyt lumikuormasta
Lisäksi apparin peili puuttui mutta korvaava tarttui mukaan auton oston kylkiäisenä. Sisusta oli likainen mutta ehjä pl. taka oikeaa oviaukon listaa jalkatilassa ja irronnutta taustapeiliä, sekin tallessa. Konehuoneesta sai lähteä lisäpitkille vedetyt johdot ja oikea imuputki kaasuläppäkotelolle vaihdettua jonkun viritelmän tilalle. Konehuone oli muuten siistissä kunnossa, jarrusylinteri oli pintaruosteessa ja raidetangon suojakumi oli revennyt. Koneessa vaikutti muuten kaikki olevan kunnossa, sytytyksen osat muuten uuden oloiset ja jäähdytinnestettä oli paisarissa riittämiin. Termari aukesi ajoissa ja flekti toimi ajallaan tosin lämpömittarila kesti aikansa nousta. Elektroniikka valoista hallintalaitteisiin toimi hyvin mutta puhaltimen säätö, hätävilkun painike ja pyyhkijänvivusto olivat jotenkin viallisia.

Ja tässä vaiheessa pahoittelut, teen tätä matskua tabletilla ja pirullinen autocorrect voi väliin omia sanojaan heitellä. Autoa huolletiin 2.5 Hallissa. 4.5 siihen vaihdettiin välikauden kitkat ja haettiin konttorista vauhtikilvet, että saatiin jarruista ruosteet pois ja moottoria heräteltyä. Illalla paineltiin vielä pk-seudun miittiin päristelemään. Mutta...

Alkumatkasta alkoi laturin hihna vinkumaan. Sen laittoi vielä vaihdon jälkeisen asettuminen piikkiin mutta juuri Nihtisillan kohdalla en pikkupoikana (22v) voinut hillitä kaasujalkaani ja kas kummaa, joulukuusi syttyi kojelautaan kun kummatkin apulaitehihnat hyppivät menemään valoissa. Auto saatiin parkkiin ja siitä paineltiin ajoradalle hihnoja etsimään. Hihnat löytyi ja ne pistettiin autoon odottelemaan uudelleen asennusta ennen kotimatkalle lähtöä. Sumpit vedettyä asennettiin Hihnat uudestaan ja aloitettiin varovaisesti kotimatkan taittaminen. Ja... Lopullinen ongelma ilmeni 1km ennen kehä 1 liittymää. Jakopään kampuran hihnapyörän pultti oli jäänyt hieman löysälle ja kaikkien kiihdyttelyjen ja rellestysten myötä se sitten irtosi vauhdissa. Auto sivuun bussipysäkille ja jakopää auki. Työkalut esiin ja jakopäätä kasaan. Onneksi kaikki osat olivat tallessa ja ehjiä (thank god for OHC), vain uusi laturin hihna tarvittiin edellisen kärsittyä ensimmäisestä irtoamisesta. Hihnat saatiin tilattua paikalle äitimuorin toimittajana ja sitä odotellessa saatiin jakopää kasaan kun osaaj(i)a oli matkassa. Siinä sivussa vaihtui rikkinäisen polttoaineluukun tilalle ehjä, selvitettiin pyyhkijöitä vaivannut vika (varsien mutterit löysällä) ja vaihdettiin sulat. Uusi laturin hihna paikalleen ja matka kohti kotihallia.

Lauantaina 6.5 oli taas Hallissa nosturi aika ja nyt oli leimalle laitettavia kohteita etsinnässä. Torstaina ajeluilta jäi omasta tyrimisestä huolimatta paljon käteen, tekniikka pelasi hyvin, sähköt ja hallintalaitteet toimivat tai saatiin toimimaan, alustasta ei kuulunut mitään poikkeavia ääniä tai tärinöitä mutta voimansiirto kaipaa kunnostusta jakolaatikon (yllätys...) ja perän osalta. Jakolaatikon oireena tuttu hydrauliikkanesteen huohotus ja perän osalta rohina/kahina... liekö öljyt loppu tai jotain isompaa häikkää. Jakolaatikon osalta mennään lukitsemalla se ja perä vaihdetaan kaupoissa mukaan tulleeseen 2000 perään, mikäli se vain on hyvässä kunnossa.
Nosturilla tutkin pohjan ja alustan lähemmin. Pohjassa olikin muutama reikä, mitä tämän ikäiseltä autolta ehkä osasi odottaa kuitenkaan nyt niin pahoja ettäkö neliökaupalla lappua aletaan pistämään. Myös pakoputkessa oli reikä... siis muuallakin kuin ulostulossa. Kannakkeen kohdalla nuppineulan kokoinen reikä mistä röpöttää menemään. Muuten pohja oli todella hyvässä kunnossa.
Alustassa ei välyksiä havaittu ja jouset/iskarit vaikuttivat hyväkuntoisilta. Jarruputket ja polttoaineletkut olivat myös terveen oloisia.
Samalla kertaa siivosin sisustaa hieman. Pölyt pyyhkin, imuroin penkit ja lattian ja keräsin kaiken ylimääräisen rojun pois ja nyt autosta on sisältä vaikea sanoa että se olisi seissyt muutaman vuoden. Kaiuttimien ritilät ovat ainoat mistä sen voi nähdä, koska ovat päässeet ruostumaan hattuhyllyllä.
Torstain autokarma jatkui myös lauantaina. Omega vei säilytyspaikan vectralta, kun torstai oli vauhtikilpiajelut. Nyt oli aika vaihtaa autot Hallissa päittäin, että vectra voisi rauhassa olla odottamassa laittoa ja vanhemmat halusivat Omegan takaisin. Palautus tyssäsi kortellin päästä lähdöstä kun bussihidasteen jälkeen alkoi käymään huonosti kone. Ensimmäinen ajatus oli että nyt se nappasi ilmaa bensan mukaan kun huurut enää tankissa ja pikavauhtia pönikkä kotoa ja luvattomasti vectralla lähi Shellille 5l bensaa hakemaan. Samaan syssyyn näpräsin vectran hätävilkun painikkeen kuntoon mutta tämä kostautui vilkunreleen hajoamisella bensaa kannuun ja kannusta omegaan ja uusi yritys... ilman tulosta. Soittamalla viisaammat paikalle ja syyksi paljastui hajonnut virranjakaja. Auto oli jäänyt ylämäkeen ja se oli hinattava takaisin korttelin matka halliin mutta koska jotkut kasaavat autoistaan näyttäviä muttei käytännöllisiä, oli taas kipitettävä hakemaan vectra hallista.
Hinaus ei juuri vectralle tuottanut ongelmia mutta muutamat kovemmat nykäykset saivat pelkäämään vetokoukun puolesta. Nyt hallin kummatkin minulle varatut ruudut on täynnä romuja (Omega ja Corsa) niin ei auta kuin ottaa tuo vectra liikenteeseen, että edes veromätkyiltä vältytään mikäli jotain käy.
Hitsaamiset hoidetaan varmaan tulevana viikonloppuna veljen kanssa ja leimaa varmaan yritetääni seuraavalla viikolla, ei kuitenkaan ennen kuin perä on saatu vaihdettua/kunnostettua. Jakolaatikon osalta huolena on se huohotus ja sotku mutta leimalle varmaan otan 19 sulakkeen pois, ettei jarrudynossa ruiki nesteitä pitkin konehuonetta. Sen jälkeen kaikki laittaminen onkin plussaa

Eihän sitä jarrudynolle edes tarvi mennä.

Ei täällä ajettu Vectraa ollenkaan rullilla kun oli puhetta vetotavasta. Ihmetystä kyllä herätti senkin edestä..

Tänään tarkoitus laittaa autoa leimakuntoon mm. reikien paikkailua, meikkaamista, peräöljyn lisäys tai koko perän vaihto, ja muuta mitä vois osua kohdalle. Tutkiskelun jälkeen ilmennyt että auto EI ole vähäpäästöinen eli päästöistä tartte huolehtia ja nelivetokin päästää pälkähästä jarrujen suhteen. Nyt vaan toivotaan ettei kävisi mitään kummempaa että sais tämänkin liikenteeseen niin voisi keskittyä kunnolla sen ehostamiseen

Ei mennyt ihan nappiin perjantai... mentiin perse edellä puuhun aikataulujen kusemisen takia. Ensin piti mennä korjaukset edellä ja sitten leimalle mutta mentiinkin leimalle ja sieltä vikalistalla korjailemaan. Jos sitä olisi päässyt pajalle ensin niin pahimmilta ylläreiltä olisi vältytty mutta nyt tultiinkin sitten pitkän hitsausluettelon kanssa takas... Tuuria oli kyllä joukossa, sillä muut "oikeat" viat jäivät huomaamatta, esim. raidetangon suojakumi riekaleina, vilkut lakkasivat toimimasta, konehuone hydrauliikkanesteestä märkä, akku ei kiinnitetty mitenkään yms muuta kivaa. Mutta hitsaamista vasta onkin...
Tänään nyt illan puitteissa aloitettiin oikeasta helmasta. Huonoa peltiä oli enemmän kuin mitä leimalla paljastui niin otettiin isolla kädellä siivut pois. Alta paljastui lisää haperoa mutta ne saavat jäädä odottamaan parempaa hetkeä. Lisäksi B-pilari osui vähän kohdalle, joten sekin lätkäistään piiloon.

Aikaa ei kuitenkaan riittänyt tähän joten etumainen paikka laitettiin välttävästi ja riittävällä saumalla. Jälki pitää vielä siistiä ja massata. Taaempi paikka jäi kesken ajan käytyä vähiin, joten paikka hitsattiin kiinni välttävästi, koska autoa ei voinut pajalle jättää. Veljen käden jälki ajaa asiansa, koska itselläni ei mikkiliimaus suju kokemuksen puutteesta. Huomenna kotihallissa tutkitaan perää ja vaihdetaan ainakin uudet öljyt. Lisäksi taustapeili tarvitsee kiinnittää ja vasemman takaoven jumiutuminen kiinni pitää korjata. Hitsaus jatkuu taas ensiviikolla ja ehkä se jo kesäkuuksi saadaan Loimaan.

Noniin, laitetaan tänne päivitys viime viikolta. Maanantaina alkoi työt taas kesäksi, niin pitihän potkia autoakin kohti leimaa. Leimasin itseni ulos töistä 15.00 ja siitä kaverin kautta kohti Loppia kaverin tallille. Perillä tarkoituksena vaihtaa koko perä ja sinne öljyt ja hitsata mitä kerkeää. Perän vaihdosta ollut mitään kokemusta joten turvauduin siinä netin tietoihin. Kaveri hoiti peltityöt, koska itsestäni ei siihen ole. Kaverin W124 kasaan ja pois sillalta tekemään tietä työlle. Koko hommaan ajatteli menevän noin 5h...
Sitten alkoikin ihmettely. Kun ei ollut perän kiinnityksistä mitään hajua, muuta kuin se, että se kiinnittyy kardaaniin, vetareihin ja takakelkkaan, niin tuumasta toimeen, pulttia pois ja onnea kokeilemaan. Ensin tapeltiin kardaani irti. Siinä meni jo hetki arpoessa, että pystyi aavistamaan jo illan kulun... Tämän jälkeen temmellettiin vetareita irti. Oikealta lähti kaikki 6 pulttia auki mutta vasen pisti hanttiin. 3 viimeistä pulttia oli niin saamarin lujaa kiinni, että pulttipyssy, kaasupilli ja WD40 saivat ne auki 2,5h tappelun jälkeen. Sitten olikin aika pähkäillä perä irti kelkasta. Ensin kokeiltiin sivuilta, takaa ja edestä kaikenlaisilla työkaluilla mutta millään ei tuntunut saavan tarvittavaa voimaa pulttien aukaisuun. Niinpä etsittiin taas ratkaisua netistä. Missään ei ollut varsinaista How2 mutta monessa yhteydessä puhuttiin reikien poraamisesta tai huoltoluukun tekemisestä. Tätä lähdettiin kokeilemaan 3.00 aikaan aamuyöstä... Siitä saatiin esiin tuo poikittaistanko, mikä kiinnittää takakelkan takaa koriin, ja sen alla oli perän pultit. Tämä oli kätevä, sillä nyt kaikki pultit pääsi ampumaan pulttipyssyllä auki ja perän sai irrotettua. Perä vietiin vetareineen pöydälle, missä vetarit irrotettiin, pultteja siirrettiin vanhasta perästä uuteen ja öljyt sisään. Uusi perä oli todella hyvässä kunnossa: hampaat kulumattomia, ei metallipölyä tai roskia, ei välystä ja tiivisteet ehjät. Siihen vetarit kiinni, perä auton alle ja punttaamaan sitä ylös. Kasaamisessa meni vajaa 45 min ja auto saatiin kasaan aamu kuudeksi ja samoilla silmillä takas töihin
11h aikana saatiin vain tuhoa, 2 paikkaa oikeaan helmaan ja perän vaihto.

Hyvä ettei pienistä masennuta

Pieni OT: nus nus, ei kohti Loppia, vaan Loppea.

La-Sunnuntai uhrattiin taas auton korjaamiseen. Samalle päivälle oli järjestetty riihimäen ralli ja EK7 lähti tallin nurkilta. Lauantai iltapäiväksi mentiin LOPELLE kaverin tallille. Alkuun käytiin nauttimassa läheisen pellon suomasta rällästyksestä, kun tällä autolla ei vielä oikein tuntumaa ole tullut haettua. Hauskaa oli mutta semmonen pikkuinen unohdus pääsi iskemään. Takakontissa "huoltoluukku" oli vielä avoin ja takapenkit kaadettu. 5 kierroksen jälkeen ei sisällä nähnytkään mitään, kun kaikki pöly ja hiekka pääsi esteettä matkustamoon
Rälläyksen jälkeen siirryttiin Järventaustantien ja Pilpalantien risteykseen venailemaan Ek7 aloitusta, kun talli oli 100m päässä startista. Lähtö kuitenkin viivästyi PALJON (0-auto ajoi radan neljästi ja turva-autoakin meni useasti) ja tämä söi autonlaittoon varattua aikaa. EK6 oli aika alusta poikki, 7. Auto oli ollut kolarissa ja Ek7 myöhästyi yli 1,5h.
Auto otettiin sisään sillalle, kun ei enää jaksettu odottaa. Tälle kerralla oli tarkoitus tehdä kaikkea mitä ehtii: vasen helma, vasemmalta takaa jousilautanen, oikealta takaa runkopalkkia ja vasen etu Pyörän kotelo. Lisäksi tutkittiin perään ilmestynyttä hikoilua.
Työnjako oli tuttu, kaveri hoiti peltityöt ja itse tein irrottamiset/kiinnittämiset. Runkopalkki oikealla osoittautui vittumaiseksi korjata. Edellisen omistajan toimesta sitä oli jo korjailtu HITSAAMALLA UUTTA PELTIÄ RUOSTEISEN PÄÄLLE ILMAN ETTÄ HUONOA PELTIÄ OLI POISTETTU. Tästä vittuuntuneena päätimme, että grilliin pitäisi lyödä koko paska, kun niin huonosti tehty edelliset peltityöt. Runkopalkki saatiin korjattua auttavasti, koska nyt päämääränä oli saada auto katsastuksesta läpi, ei täydelliseen kuntoon. Resurssien puutteessa jousilautanen improvisoitiin. Normaalisti se korvattaisiin uudella mutta kun autoa korjaillaan lähes 0 - budjetilla niin mutkia oiottiin paljon. Lautasen ja kumin väliin hitsattiin siisti paikka ja sei massattiin toivoen, että katsuri suostuu katsomaan sitä läpi sormien. Vasen helma oli pidemmältä pehmeä mitä osasi odottaa. Lisäksi se oli levinnyt kohti oven reunaa ja se piti paikata useassa osassa. Hyvänä puolena oli jo uusittu vasen kaari, minkä korjauspala jatkui tarpeeksi helman puolelle. Siihen oli hyvä hitsata, ilman että se paloi heti pellistä läpi.
Pyöräkotelo saatiin hitsattua aamuyöstä ja vielä oli aikaa paneutua perän hikoiluun. Se selvisi alta aika yksikön, kun KAIKKI 8 pulttia oli käsin pyöritettävissä Ei vielä jakopääkoheloinnin jäljiltä ole opittu tarkistamaan kaikkia pultteja. Pultit kiristykseen, uudet öljyt sisään ja työn hedelmistä nauttimaan.
Aamu 5 aikaan tuttuun tapaan auto ulos ja sitten kellottamaan oma aika EK7:lle. Mitään hajua ei etappiajoista ollut ja omakaan aikaa oikeasti kellotettu mutta tuttu pätkä niin sen pystyi kengittämään hyvin. Pienellä kaasulla sai hyvin perän luisuun mutkissa mutta heti jos savipinta nappasi pidon, oli ratin takana kädet vauhdissa. Takaisin tallille ja parin tunnin unet ennen kotimatkaa. Aamulla sai kirota huulivanteita ja rengaspaineita. Soraa ja hiekkaa oli päässyt kumin ja huulen väliin ja hieroneet itsensä väliin päästäen rengaspaineita karkuun. Sunnuntai aamullahan kaikki rengaspajat, korjaamot ja tallit ovat kiinni. Onneksi kylillä oli tutun tuttulla rengaspaja auki, kun hoitivat siellä omia hommia. Rengas saatiin pois vanteelta ja sieltä löytyi n. 50g hiekkaa sisältä. Kumi ja vanne puhtaaksi, rengas tasapainotukseen, takaisin autoon kiinni ja kohti kotia.

Hieman OT kuvia Pics or didnt happen