Opel Club Finland (OCF)

Noniin, josko vaikka vihdoinkin alkais runoilemaan jotain topicin tynkää/muisteloa tuosta käyttis Kadetista. Tätäkään ei ole vielä kovin pitkään pitäny kirjotella, mutta ei ole saanut aikaseksi. Nytkin tekstiä taitaa tulla tipoittain, sitä mukaa kun jaksaa kirjotella.

Eli, tarina alkaa syksyllä -07, kun hain silloiselta työkaverilta hänen vanhan käyttiksensä varaosiksi omaan rojektiin, pois talven alta pihasta seisomasta. Auto oli ollut hänellä n. 1,5 vuotta ajossa, hitsattu jonkin verran ennen tuota, käynyt kerran kyljellään ojassa matkan varrella jne.

Saman kesän lopulla oli jo käyty lenkki Porissa, josta matkaan jäi Vilderin hylätystä farkku-projektista akselit, 1.6 pikkulohko ohc tekniikka laatikoineen kaikkineen. Tästä satsista ei pitänyt itselle tulla muutakuin A-Mantan/Asconan lukollinen perä ja loput piti mennä tallikaverin Kadettiin.

Syksyn pimetessä ja pakkasten tullessa, alkoi kuitenkin viriämään ajatus, että mitäpäs jos koeponnistettaisiin tekniikka kokonaisuudessaan tuossa varaosa kopassa. Pitäähän sitä nyt joku talviliukuri olla, oltiinha sitä oltu ja vuoden päivät ilman ajossa olevaa Kadettia.

Tästä siis lähdettiin tekemään joskus marraskuussa -07

Rojektin alkuvaiheista on säilynyt yhden tai kahden kovalevyn hajoamisen ansiosta melko vähän/ei ollenkaan kuvia, mutta jatketaan niillä mitä löytyy.

Niinkuin valitettavan usein näissä rojekteissa käy, niin eihän se nyt mennytkää taas ihan niinku piti.
Eli koriahan joutu tietenki hieman hitsailemaan, eli sisäkaaria taakse, hieman lisää runkopalkkeja takapyörän luota, helmojen sisäpuolia ja päätyjä, tunkinpaikat, takatukivarsien takakontin saumat ja takahiekkapellin alaosa, panhardin korikiinnikkeen alunen ja ympärys, sekä muutama muu sinne tänne takapäätä. Ihan normaalit C:n paikat toisin sanoen.
Lattiat olivat tuolloin vielä hitsaamattomat, eikä niihin tarvinnut koskea silläkään kertaa. Etupäähän ei tainnut tulla myöskään kuin pienet soirot etupyöränkoteloitten alalaitoihin.
Hitsauksia tehtiin tekniikan sovittelun ohessa, sitä mukaa kun jaksoi.

Tekniikan osaltahan homman piti olla melko helppo, eikä sen vaatimat loppusovittelut oikeastaan isotöisiä olleet, lähinnä paljon aikaa vievää pikkunäpräilyä. Toisin sanoen syylärin sovittelut, letkujen teot, kaasupolkimen loppumodaukset, perän jousikuppien korjaus sekä iskarin kiinnikkeitten teko ja läjä muita pikku säätöjä.

Etuakseliksi tuli siis alapuoleltaan boksattu pikkupalkki, Omegan jarruilla ja 300D Mersun jousilla. Iskareina toimi 5cm lyhennetyt vakiot. Mukaan sotkettiin myös ennestään omassa hyllyssä odottanut elämää nähnyt, uudestaan helotettu nopea ohjaus. Etuvakaajana toimii vieläkin 1.2 vakaaja, joka tuon 1.6:n kanssa mahtui ilman toimenpiteitä olemaan paikallaan.

Moottoriksi siis tässä vaiheessa tuli 16sv alakerta, omalla kannellaan ja 13s B-Asconan välikannella, virranjakajalla ja nokalla. Moottorin korvat taisivat olla myös Asconasta lähtöisin, muokattu hieman niitäkin, sekä passailtu kumeja sopivilla alumiini lätyillä. Pakoputkeksi alkuun kasattiin leikkaa/liimaa menetelmällä alkuputket 1.3 Ascon alkuputkista ja Kadetin omasta loppupäästä edellisen omistajan laittamalla kovasti pörisevällä Simonsin takapöntöllä.

Vaihteistona toimi 4 vaihteinen risulaatikko, myös 1.3 Asconasta peräsin olevalla kytkinkopalla, joka oli siis valmiiksi sovitettu tuon koneen perään. Kardaani oli myös tehty valmiiksi sopivaan mittaan.

Peränä tuo "paketin" mukana tullut A-Asco/Manta perä, jonka sisuskaluista en enää muista tarkasti, mutta 3,67 välitys ja alkuperänen lukko sielä taisvat lojua. Perä siis vaati ehostusta jousikuppeihin sekä uudet iskarin kiinnikkeet, johtuen tuosta farkkuun sovittelusta. Panhardin kiinnityksen jätin tuohon farkku/city kohtaan, eli lyhensin ja tein säädön tuohon auton vanhaan tankoon. Jousien alkuperästä ei ole tietoa ja iskarit taisivat olla Corsan takaiskarit, n. 15-20cm orkkiksia lyhyemmät. Jarruina vakio rummut, joihin ei ole tainnut muuta tarvita koko aikana (kopkop) tehdä, kuin heti alussa suosiolla nakkasin uudet sylinterit ja kengät.

Ainoastaan tuon verran kuvia on säilynyt tuosta tekniikan sovittelu vaiheesta

nätti kaddu

muistan ku tätilläni oli aikonaan tälläinen kadetti,kelta oranssi. pyöreillä etu lampuilla. onko se sit vähä vanhempi viel ku tämä sun.

^Tässä(kään) autossa ei ole missään vaiheessa ollut varsinaisena tavotteena, että se näyttäisi hyvältä/virheettömältä paikallaan ollessaan, riittää, että sitä kestää katsella liikkeellä ollessaan.

Tuo pyöreät lamput on aina vähän huono tunnusmerkki C Kadeteissa, vaikka ehkä helpoin onkin. C1 Kadetissa kun on ollu sekä pyöreitä, että kantti umpioita ja vilkut hiekkapellissä. C2 puolestaan on ollut tehtaanjäljiltä kantikkailla ja vilkut lamppujen vieressä, lokasuojan kärjessä.

Todennäkösesti tuo tätisi Kadetti kuitenkin on ollu C1, eli 74-77.

Ps. on mul myös -75 caravan, mutta siitä tarinaa sitten joskus...

Tuo kovalevyhomma on vähän turhan tuttua täälläkin... Milloikohan sitä oppis?

Hieno Kadetti tämäkin Harmittaa kun itse tuli aikoinaan hävitettyä todella hyväkorinen 1.3 OHC-kadett, nykyinen omistaja teki siihen myös tuollaisen 16SV alakerran ja Irmscher-ruiskun.

Mutta jatketaampa tarinaa...

Hommassahan sitten kävi tietenki niin, että vaikka savut otettiinkin tammikuun alussa, niin koko homman valmistuminen vei aina keväälle asti. Venymistä autto tietenki hitsaushommien venähtäminen, työkiireet ja eipä tuo likkakaan tainnut olla kun vähän toisella vuodella, niin kotonakin kuulemma piti välillä olla

Tässä eka varsinainen ajolenkki ajettu, 4km siirtymä tallilta työmaalle, sekä tietenki työmaan pihassa jo jokunen luisu treenattuna. Kuvien päivämääristä päätellen eletään helmikuun loppua -08.

Ville kirjoitti:Tuo kovalevyhomma on vähän turhan tuttua täälläkin... Milloikohan sitä oppis?

Ei varmaankaan koskaan...

Jep, taisin mä joskus ohiajaessa poiketa vilkasemassakin tuota sun vanhaa, siis nykysen omistajan aikana.

Nuo muutama kilometri ja luisu paljasti jo sen, että tuosta Pierburgista pitää hommautua eroon, jos meinaa saadan auton toimimaan.



Eli viikkoa myöhemmin oliki jo seuraava laatikollinen tavaraa oottamassa. Sitähän piti sitte alkaa ihmettelemään paikalleen. Bensalinjoiks tuli vakioputki paluuseen ja 8mm nylonputki tulolinjaks. Keruusäiliöitä tai muita hienouksia ei ole, pelkästään paluu T-haaralla pumpun ja tankin väliin, pumppu kontin puolella heti tankin alapuolella pitämässä mekkalaa ja haisemassa. Nämä samat systeemit on vieläkin käytössä, eikä ongelmia toimivuudessa ole ollut. Jos ei niiksi lasketa sitä, ettei kunnollista bensaletkua tunnu löytyvän ihan joka nurkalta.

Ruisku saatiin laitettua ja toimimaankin, ilman ihmeempiä ongelmia. Kylmänä (yli -5 pakkasta, ilman roikkaa) meinasi olla käynnistymisvaikeutta, näistä ei koskaan tuon tekniikan aikana päästy täysin eroon, temppuiluraja kyllä saatiin loppu vaiheessa hilattua -20 päälle.

Ekat kunnon koeajot ajettiin vasta huhtikuun puolivälissä siirtokilpien voimin.



Kansi kerettiin käyttämään irti kertaalleen ennen leimalle menoa, syynä öljyvuodot hieman joka raosta.
Kilvet saatiin toukokuun puolivälissä parahiksi juuri ennen perinteistä "kauden avausta", eli Orimattilan Rompetoria.

Tässä Jukka T:n bongaamana.





"Letka" kuva Orimattilasta lähdössä.
Onkos jollain tietoa tuosta harmaasta D:stä, lähti syksyllä kaverilta jonnekki pohjanmaalle päin, ilmeisesti rojektiksi ? Oli lähtiessään aika loppuunajetulla 1.2 voimakoneella ja oikea etu nurkka oli hieman kasassa, kun trukki peruutteli vuosi pari sitte päin.
Vihreä D on nimimerkki jansku:n raato, tuolloin vielä 1.2 sekin.
Viimisenä "huoltoautona" ollut oma 960, eli olin varmuuden vuoks ite sillä, koska likka oli mukana


Vielä joku fiilistely kuva toukokuun lopulta, kun kaikki raadot pihalla ulkoilemassa



Vihreä oli oma, se varsinainen rojekti, joka pääty paaliin tänä vuonna kesäloman päätteeksi, kun ei tuntunut mihinkään edistyvän.
Punanen on pikkubroidilla peltoautona, tällä hetkellä moottorinvaihto menossa, 19s->20e.
Oranssi on kaverin auto, mihin tämän 1.6 tekniikan piti alkujaan mennä, mutta koppa on vieläkin kesken.

Autollahan kerittiin sitten kuukauden päivät ajelemaan tyytyväisenä, jotain pikku näpräilyjä ohimennen tehdessä. Eräänä päivänä tallille ajellessa ihmettelin, että mikäs nyt on kun lämmöt seilaa ihmeellisesti, eihän ne noin ole aikasemmin tehneet. Tallille päästessä annoin auton rauhassa jäähtyä ja avasin sitten syylärin korkkia.
Nooh, senhän arvas, sieltähä ois saana vaikka viikon kahvikermat.

Eli ei muutakun seuraavana päivänä kantta auki. Romut pesuun ja ihmettelemään, että missä vika. Aikansa kun pyöritteli tultiin siihen tulokseen, että kannessa alhaalta ylös irtoholkkina vesitilan läpi menevä öljynpaine kanava oli tipahtanut jokusen millin alaspäin ja öljyt menivät koneen käydessä veden sekaan. Vettä ei mennyt vielä öljyn sekaan.

Kansihan olisi ollut vielä helpostikkin pelastettavissa, mutta totesin, että otetaan hyllystä seuraava, kun oli jo kerinnyt kertyä. Tästä kannesta sipastiin 0,5mm pois, kanavia tasoteltiin sekä seetejä paranneltiin.

CTi kirjoitti: Onkos jollain tietoa tuosta harmaasta D:stä, lähti syksyllä kaverilta jonnekki pohjanmaalle päin, ilmeisesti rojektiksi ? Oli lähtiessään aika loppuunajetulla 1.2 voimakoneella ja oikea etu nurkka oli hieman kasassa, kun trukki peruutteli vuosi pari sitte päin.

Tuon näkönen pyörii täällä Kannuksessa, D-Kadettien luvatussa maassa...

Juho M-P kirjoitti: Tuon näkönen pyörii täällä Kannuksessa, D-Kadettien luvatussa maassa...

Ok, hyvä tietää, että on elossa ja jopa liikkeellä. Eipä siinä leiman kannalta varmaan herkistelyä kummempaa juur ollukkaa.

Vihdoinkin juttua tästäkin, hyvä homma. Ei muuta kuin satuilemaan lisää, niin päästään nykyiseenkin tilanteeseen. Luulen tunnistaneeni sun työpaikkaskin, en vaan muista että oltais siellä törmätty. Voi toki johtua huonosta muististakin...

Jep, jatketaan aina kun jaksetaan. Jonkin verran taitaa olla vielä matkan varrella tapahtunut, ennenkä nykytilanteeseen päästään.

Mun varsinainen työpaikka on tuon paikan, mikä kuvassa näkyy, ympärillä
Tuota nosturia tulee sillon tällön viikonloppusin lainattua, jos ei jaksa omalla tallilla lattialla/pukeilla/rampeilla vääntää.

Tuon kansi episodin jälkeen pärjättiin taas kuukauden verran, kunnes lähdettiin käymään Kangasalalla Kesä Restaurannassa penkomassa romuja. Tämähän on sattunut perinteisesti samalle viikonlopulle Lahden Öiden kanssa, eli arvaahan sen, että ite en ollu ajokunnossa.

Nooh, siinä aamutuimaan varovasti oloa korjaillessa, kaverin ajaessa ihmeteltiin siinä vaiheessa vielä outoa ääntä, joka esiinty aina pienemmillä kierroksilla vedättäessä. Sytkääkin käänsin jollain bussipysäkillä matkan varrella, eikä ollut toivottua vaikutusta ääneen, joten todettiin, että kaippa se sitten tulee kytkimestä. Olisko levystä jousta poikki tai jotain , johan sitä on melko kovalla kädellä välillä käsketty, eikä kuormaa autossa ollut ollut vastaavaa lastia sitten ekojen koeajojen. Niihän siinä sitten kävi, että takasin päin tullessa, kuskin muutaman kerran kiusatessa konetta, ääntä taas ihmetellessä, alkoi järki kirkastumaan. Mähän PR*L käänsin aamulla tokkurassa vaan lisää ennakkoa sinne, enkä vähentänyt, niinkun piti. Eli auto seis ja uus yritys, kas kummaa, ääni hävis.

Päästiin sitten kuitenkin Padasjoelle, jonka kautta kierrettiin vilkasemassa miltä "pitkäaikaissäilössä" oleva Asconani näytti. Tänne päästessä oli kuitenkin jo puoli litraa öljyä palanut ja mukava sininen pöllytys joka vedätyksellä perässä. Lisää ihmetellessä tuli todettua, että huohotustakin alko jo olemaan jonkin verta, kun öljytikku ei halunnu enää pysyä paikallaan kierrättäessä, vaan halusi hypätä ylös.

Tästä kettuuntuneena, kun rattiinkin alko jo ite uskaltamaan tässä vaiheessa päivää, piti käydä muutama kierros pikkubroidin peltoradalla rankasemassa itteään ja autoa. Senhän arvaa, ettei se siitä enää ainakaa paremmaks muuttunut, mutta sehän tais olla vähän tarkotuski, peli kuitenki alko olee jo selvä. Vaan eipä tuo mitään, kotia kohti vielä lähdettiin. Puolivälissä pysähdyttiin jäätelölle, olihan kunnon hellepäivä, sekä tarkistamaan öljyt. Taas sai puoli litraa lisätä, tällä kertaa se riitti tuomaan öljytason tikun alarajaan. Oltiiha sitä jo 25km tultu edellisestä tarkistuksesta. Kotia kuitenkin vielä selvittiin, sekä autolla vielä viikko ajettiinkin töihin ja tallille, käynnistymisen koko aika vaikeutuessa ja savutuksen lisääntyessä. Pitihän sitä tietenkin jo huohotussäiliö laittaa tässä vaiheessa, eli 4 litran öljykannu josta sai parinkymmenen kilometrin välein kaataa litran puoltoista takas koneeseen.

Onneks kuitenkin kesäloma koitti sinäkin vuonna ja pääs nostamaan koneen pois, sekä seuraavaa tekemään. Vanha kone nostettiin pois ja tietenkin uteliaisuudesta piti kattoa miltä se näytti. Tulos oli positiivinen, eli kannessa kyllä oli nakujälkeä, mutta se oli silti vielä käyttökelpoinen. Alakerrasta taisi olla 2 mäntää halkeillut rengasurien pohjasta sen verran, että palasiakin puuttu, sekä sylintereissäkin tais jonkin verran jälkeä olla, kerta lohkokin hylättiin suoraltaan.


Murjottamassa tallin pihassa ilman moottoria. Oli muuten ensimmäinen ja viimenen kerta, kun otan pelkän moottorin pois tuosta, mutta pitihän sitäkin kokeilla.


Seuraavaks alakerraks tuli siis se 16sv, josta jo oli kansi otettu käyttöön aikasemmin. Tämä moottori oli vaikuttanut jo aikasemmin sen verran parempi kuntoiselta, että ei tarvinnut edes harkita tuon toisen elvyttämistä. Pikaiset mittailut osoitti, että moottori saatto olla oikeestikkin alle 200tkm ajettu, niinkuin perimätieto väitti. Koneeseen laitettiin tietenkin uudet laakerit, männänrenkaat sekä tiivisteet. Lisäksi tuli varuiksi uudet öljypumpun rattaat, vaikkei vanhoissakaan vikaa ollut, mutta kun oli halvalla saatu. Vauhtipyörä vaihtui myös sorvattuun ja öljypohja hieman levitettyyn (käytännössä tullut varmaankaan juuri desiä enempää öljytilaa, mutta tulipahan tehtyä yksi vuoto paikka lisää).





Jotain ylimäärästä korjattavaakin tuli tietenkin vastaan, eli toinen koneen korva oli hieman lähtenyt ratkeemaan, sekä tietenkin joku toistaitoinen piripää oli käynyt yrittämässä autoon sisään, sen seistessä pihalla.





Eli kaikki lukot oli käyty meisselin kanssa sorkkimassa, kuskin ovesta väännetty pihallekkin. Silti autossa ei taidettu olla edes käyty sisällä asti, tai ainakaan mitään ei ollut viety. Tosin, eipä siel ollu mitään viemisen arvostakaan.