Opel Club Finland (OCF)

Tästä lähtee hieman tarinaa autostani, katselkaa ja kommentoikaa, ketä kiinnostaa..

Autona on siis 2000:nen A-vectra. Aikoinaan Pohjoisruotsista Suomen ouluun tuotu auto, jonka kävin junalla "pelastamassa" Kouvolaan.

Alku meni hienosti. Kuukauden sisään peräkolari ja jakohihna poikki. Aloitetaan kolarista.
Nissan Almera tuli risteyksessä perään, jonka seurauksena perä painui parikymmentä senttiä sisään. Puskuri sekä takapelti uusiksi + paksinkannen oikaisu.
Jakohihna katkesi pari viikkoa tämän jälkeen. Tulos: 14 venttiiliä paskana. Ajettuja kilometrejä oli tuolloin takana yli 300 000.
Tästä päästiin yhteen ja ainoaan lopputulokseen. Oli aika suorittaa autolle täydellinen koneremontti.
Männät, laakerit, venakoneisto, öljypumppu ja kamala liuta muuta sälää uusittiin kokonaan.

Nyt olivat lähtökohdat kunnossa ja auton rakentaminen kohti parempaa huomista saattoi alkaa.
Projektille asetettiin heti alussa selvät sävelet:
- Kaikki mitä tullaan tekemään, tehdään KUNNOLLA, ilman mitään kikkailuja.
- Auton omia linjoja tultaisiin kunnioittamaan, ja oman silmän mukaan parantamaan.

Siinä siis lähtökohdat. Ruostetöistä luonnollisesti aloitettiin, mutta paskanjauhaminen loppuu tähän ja tulevat kuvat kertovat enemmän rakentelun kulusta.

Tästä lähdettiin. Päällisin puolin kunto oli perussiisti. Mutta moni kakku päältä kaunis..
..no, tosin kyseessähän on parikymmentävuotta vanha auto, joten kunto oli siihennähden loistava.

ai ai, kyllä välillä on omaa 2000:sta ikävä

Heh.. sen takia luulen etten raatti myydä tota varmaan koskaan.. ?

nätti juu. onneks itel ei oo noita etu-umpioiden pesureita=D

Helv..in helmat! Alkuperäiset miljoona-osaiset helmat olivat ovipelleissä kiinni yhteensä 40:llä läpiporatulla niitillä.
Siitä sai hieman huumoria pohjatöihin heti alkuunsa.

Helmakoteloiden niiteillä ei ollut onneksi sen enempää väliä, koska joutuivat koteloineen päivineen Kuusakosken romulavalle.
Uutta peltiä oli siis luvassa koko koteloiden pituuden verran.

eety kirjoitti:nätti juu. onneks itel ei oo noita etu-umpioiden pesureita=D

.. arvaa onko minullakaan enään?

miikka.supreme kirjoitti:

eety kirjoitti:nätti juu. onneks itel ei oo noita etu-umpioiden pesureita=D

.. arvaa onko minullakaan enään?

ei taida Ootko kovaki peltiseppä?

Ovista hitsattiin kaikki niittien reijät umpeen ja näinollen alareunat jouduttiin kittaamaan ovista kauttaaltaan.
Myö takakaaret vaihdettiin ja osa takakaarien sisäpelleistä laitettiin vaihtoon. Takakaarien kantit poistettiin samalla kertaa. Eikä perinteisesti rälläkällä vaan kantit käännettiin ylös peltiä vasten, ja sauma heppailtiin sekä käsiteltiin liimamassalla. Näin kaaren reunasta jäi pyöreä, eikä rälläkällä leikattujen kanttien poistojen tavoin terävä.
Näin myös ruoste pysyy aisoissa.

Helmakotelot vaihdettiin myös kauttaaltaan uusiin. Kaikki hitsisaumat käsiteltiin happomaalilla ja pohjamaalilla ennen kittauksia. Näin varmistettiin paras mahdollinen ruostesuoja.
Ei näkyvien saumojen päälle vedettiin happomaalin jälkeen vahva kiveniskumassa. Myös kaikki kotelot käsiteltiin sisältä RIITTÄVÄLLÄ määrällä kotelosuoja-ainetta.

Ruostetöistä vielä mainittakoon etuloksujen vaihto uusiin, sekä puskurien alta löytyneiden muutamien happamien kohtien uusiminen.
Hitsaushommista oli välillä mukava päästä pienen lasikuitutyön kimppuun. Alkuperäisen 2000:n etupuskurin halusin ehdottomasti säilyttää, ja mikään lasikuituhärpäke ei edes ollut vaihtoehto. Tämä siksi että tuo etupuskuri on saat..nan hyvännäköinen vakionaan ja antaa keulalle juuri sen 2000:n ilmeen.
Ongelmana oli vain saada riittävän sopiva maavara tuolla puskurilla. Alle asennettiin lääkkeeksi -60mm:ä madaltava Weitecin iskari/jousi paketti. Auto tippui kyllä reilusti, mutta vieläkin etupuskurin ja asfaltin väliin jäi melkein 20 senttiä maavaraa. Tarkoitus oli saada auto vielä ajettavuudeltaankin hyvään noin kymmeneen senttiin.

Ei auttanut muu kuin kaivaa lasikuitua ja hartsia tallinhyllystä esiin. Uretaanista tein muotin uusille jatkopaloille puskuriin. Näistä otin kopiot lasikuidulla ja liitin kuitupalat kiinteästi alkuperäiseen puskuriin kiinni.
Jatkot tehtiin mukailemaan puskurin omia muotoja niin hyvin kuin mahdollista, jotta puskuri näyttäisi girurgian jälkeen edelleen tehtaan tuotokselta.

Lehtiä lukeneena sanoisin että tämä on ihan sairaan upea laite...

Seuraavaksi puukotuksen kohteeksi joutui konepelti. Edelleen mielessä pidettiin tehdasmainen työnjälki.
Peltiin suunniteltiin jatkepala, joka peittäisi maskin ylärivan, sekä viistäisi sopivasti valojen yläreunaa, haittaamatta kuitenkaan valokeilaa milläänlailla.

Uudet tummapohjaiset umpiot ovat mallia -95, eli niissä on se taittokulma etulasissa, alkuperäisten lampun"lasien" ollessa suorat. Tämä täytyi ottaa huomioon pellinjatketta hitsattaessa. Jos jatkeen olisi hitsaillut alkuperäisten lyhtyjen mukaan, pelti ei olisi mahtunut kiinni uusien valojen kanssa.
Hitsisauma viimmeisteltiin koko matkalta tinaamalla.

telwin kirjoitti:Lehtiä lukeneena sanoisin että tämä on ihan sairaan upea laite...

Kiitos ja kumarrus!

Projekti on nyt ehkä juuri ja juuri puolitiessä. Sisustan kanssa saa vielä painia tunnin jos toisenkin. Ylilyönteihin ei kuitenkaan ole aikomusta sortua tässä projektissa.
Sitten olisi vielä tuo konepuoli, jarrut ym..

Helmojen kanssa meinasi tulla päänvaivaa. Vectran kyljet kääntyvät ovilinjan puolestavälistä pahasti auton alle, yli nollakulman. Jos helmakoteloihin olisi liittänyt suorat helmat, olisi minun silmän mukaan auto ollut epäbalanssissa ja jotenkin ruipelon näköinen. Vastaisku tälle oli etsiä levittävät helmat autoon.
Mitään "härpäkkeitä" ei kuitenkaan haluttu, vaan selvälinjaiset ja ryhdikkäät helmat.

Pelastus löytyi WW Passattiin tarkoitetuista WIDE Body Kitin helmoista. Toki niitä jouduttiin muokkaamaan aika lailla, mutta tähän tietysti varauduttiin.
Etu, sekä takapäädyt tehtiin kokonaan kuidusta uusiksi ja helmat liitettiin kiinteästi koriin. Ovet avattaessa mitään saumoja ei siis näy.

Ja kuten kuvasta näkyy, helmoista leikattiin myös aikalailla tavaraa pois syvyyssuunnassa. Mittana käytettiin renkaiden ulommaista linjaa.

Hyvältä kyllä näyttää... Ja tosiaan jotenkin vähän tulee ikävä kakstonnista...