Opel Club Finland (OCF)

Piipahdin eilen Opelilla Automuovi Oy:hyn varaosia kyselemään. Aika tiukassa alkaa D-Rekun osat olla. Venttiilikannen tiiviste sentään pistettiin tilaukseen. Hinta 2,30.

fanal kirjoitti:

Piipahdin eilen Opelilla Automuovi Oy:hyn varaosia kyselemään. Aika tiukassa alkaa D-Rekun osat olla. Venttiilikannen tiiviste sentään pistettiin tilaukseen. Hinta 2,30.

Aika halpa, 5c halvempi mitä Motonetissa
Tuolta kannattaa osia katella: http://stores.ebay.de/Opel-Classic-Parts-Center

Pitää tsekata, jos ja kun tarvetta seuraavan kerran ilmenee.

Tässä perhealbumista poimittu kuva Rekordin hurjalta kalareissulta Norjaan. Varsinaisen metsätien päättymisen jälkeen autolla ajettiin vielä useampi kilometri tunturiin kanjonissa virtaavaa jokea seurailevia traktori- ja poropolkuja pitkin. Reissusta tuli kostea. Lähes koko viikon satoi. Paluumatkalla odotti ikävä yllätys: polut olivat vettyneet lähes ajokelvottomiksi, mikä pisti saksalaisille autobaanoille suunnitellun menopelin koville, ja lopulta eteen avautui 50-60 metriä pitkä hyllyväpohjainen ja puolisen metriä syvä vesieste.

Ja aina vaan lisää hienoja kuvia! Onkos tämän auton historiasta paljonkin otoksia jäljellä?

Kyllä tässä jo pohjia raavitaan. 33 vuoden ajalta (ennen tätä kesää) autosta ei montaa kuvaa ole. Ja niissäkin vähissä se on vahingossa jossain taustalla parkissa tai osana maisemaa. Mutta paras on vielä jäljellä.

Takaisin Norjaan. Rekord oli saatava ajamalla järven yli. Ensin kahlasimme vesiesteen läpi kantojen, kivien ja monttujen varalta. Sitten Rekku otti vauhtia, minkä pystyi, ja lätsäytti kaikella voimallaan vesileikkiin. Matka vaikutti epätoivoisen pitkältä, vesi syvältä ja pohja pehmeältä, mutta niin vain auto vesiesteen selvitti. Eikä edes arkoja sähköosia muistettu suojata muoveilla ennen tuimaa koitosta.

Olisi se ollut kova juttu, jos auto olisi lammikkoon jämähtänyt. Väsyneitä miehiä odotti vielä noin 1350 kilometrin kolmella tankkaustauolla vedettävä kotimatka.

Komiaa tarinaa komeella autolla

Hurja kuva tuo viimeisin...

fanal kirjoitti:Takapenkin poisto-ohjetta oppaasta ei nopealla lukemisella löytynyt. Eikä rattiputken suojamuovien poisto-ohjetta. Sielläkin on yksi ruuvi päällimmäisessä muovissa ilmeisen pahassa paikassa hökötyksen sisällä ylälaidassa. Ettei vaan tarvitse ottaa rattia pois, että saa sen ehjänä irti?

Tämä saattaa nyt tulla vähän myöhässä, mutta muistelempa kuitenkin:

Takapenkin selkänoja on yläreunasta koukuilla ja alareunasta lenkeillä kiinni ja vähän reunajäykisteitä taittelemalla se nousee pois, istuinosan takareunassa on muistaakseni jonkinlaiset lenkit mistä istuin irtoaa vähän taivuttelemalla, kun selkänojan on ensin ottanut pois ja sitten kevyesti eteenpäin vetämällä se irtoaa etureunan kiinnikkeistäänkin.

Ratin suojaputkia on vuosien saatossa ollut useampaa mallia, joista muistaakseni osa on ollut kaksiosaisia eli irroitettavissa ratti paikallaan. Vanhemman mallin irroitus vaatii ratin poistamisen lisäksi muoviosan ikään nähden hirvittävää (=pelottavaa) väkivaltaa, siksi ne usein ovatkin rikki.

Jos kiinnostaa, minulla on jotain D-Rekord - paperitavaraa jouten.

Tässä takapenkki. Ja kun sen kuvaa oikeasta kulmasta, hiiren läpisyöntejä ei edes huomaa.

Aika hyvin ne kiinnikkeet on piilotettu, mutta eiköhän ne sieltä löydy. Kun vaan tietää mistä taivuttelee

Selkänojan kiinnikkeet on merkitty oheiseen kuvaan, ensin pitää nostaa selkänojan yläosa pois niistä koukuistaa ja sitten laskea alaspäin, niin irtoaa noiden alakulmien lenkit niiden lattiaan hitsattujen peltilipareiden alta.
Istuin osan takakiinnike tulee (muistaakseni) näkyviin kun selkänojan on nostanut pois ja etukiinnikkeestä se irtoaa melkein itsestään, olikohan vaan etuviistoon nostamalla tjsp.

Kiitos, tuo oli aika selventävä esitys. Toinen ongelma on ratin muovisuoja. Siinä ongelmia aiheuttaa mallikappaleen nuolella merkitty kohta. Lähinnä kiinnostaa, onko siellä joku ruuvi, jonka irroitus vaatii ratin irroitusta, vai onko osa tarkoitus saada ehjänä irti ilman ratin irroittamista? Ja jatkokysymys tietenkin kuuluu, että miten ratin saa siististi irti, jos se on pakko suojamuovin poistamiseksi irroittaa.

Tuon suojamuovin kohtalo on sikäli tärkeä, että museokatsastaja edellyttää sen olevan kondiksessa. Sitä se ei nyt ole. Josko sen liimalla saisi. Tai sitten pitää metsästää jostain ehjä tilalle. Kuvan suojamuovi on ensimmäinen, mutta ei riittävä askel siihen suuntaan. Sen sisuskalut kun ovat murskana.

Ulkomuistista ja mistään varmistamatta sanoisin, että uudemman mallin suojamuovit saa irti rattia irroittamatta.

Eikä se ratin irroituskaan mikään mahdoton projekti ole.
Keskiosan pehmusteen, olettaen että se on vanhemman mallin tapaan kokonaan äänimerkinantopainiketta, pitäisi irrota ihan vaan suoraan vetämällä ja sen alta sitten paljastuu rattia kiinni pitävä mutteri. Mutterin poistamisen jälkeen rattia pitää paikallaan vain akselin booritus eli se tulee pois suoraan akselin suuntaisesti vetämällä. Operaation helppouteen toki vaikuttaa se, kuinka hyvin nuo boorit ovat hapettuneet. Mutterin löysäämisen jälkeen rattia on hyvä nitkutella ja väännellä noiden hapettumien irrottamiseksi ja kun ratti sitten on saatu löysälle, voi sen mutterin ruuvata kokonaan pois nostaa ratin syrjään.

Siinä vaiheessa kun sitä rattia alkaa nitkutteleen ja nykimään on hyvä pitää se mutteri siinä hollilla. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ratti joka on tullut nenille.